Ötökän elämää

Pihapuuhastelun sivutuotteena olen päässyt viime aikoina tutustumaan mitä moninaisimpiin pihamme asukkaisiin. Räksistä ja toukista kerroinkin jo, mutta on täällä muitakin.

Kirvat

Toissapäivänä huomasimme yllättäen länsinaapurin rouvan kanssa, että tonttiemme välillä olevaan orapihlaja-aitaan on ilmestynyt yön aikana valtavasti tahmeaa, valkoista köhnää. 

Otin tänään kauppareissulle mukaan näytekappaleen köhnäisestä oksasta. Esittelin sitä useammassa kaupassa ja kolme neljästä myyjästä oli sitä mieltä, että se on kirvojen tekosia. Kirvoja oksassa olikin muutama. Ostin purkin pyretriini-nimistä myrkkyä, jonka pitäisi hävittää kirvat ainakin vähäksi aikaa. Minua vähän jännittää levittää ainetta, kun tuholaismyrkky kuulostaa sanana niin pahalta. Myyjä kuitenkin vakuutteli, että pyretriini on jotakin luontaista ainetta, jota voi levittää puskiin myös, jos tontilla liikkuu lapsia tai koiria. Jotain sen suuntaista taidettiin kyllä aikanaan talidomidistakin sanoa... Viikonlopuksi on luvattu sadetta, joten myrkyn levitys taitaa jäädä alkuviikkoon.

Hämähäkit

Minulla on ollut hämähäkkifobia siitä asti, kun pienenä tyttönä kaverin mökkilaiturilla maatessani kohtasin yhden ison silmästä silmään. Tai oikeastaan fobia on väärä sana, en minä niitä pelkää, mutta inhoan niin paljon, että aika kimeää ääntä pääsee, jos sellainen tulee liian yllättäen liian lähietäisyydelle. Ja lähellekään ei tarvitse tulla, jos on liikaa kokoa tai karvoja, kuten tällä veitikalla joulukuussa Malawin reissulla:

Orapihlajan juurta kitkiessäni tai lautakasoja siirrellessäni olen nyt kuitenkin tavannut niin monta hämyheikkiä (kuten mieheni niitä kutsuu), että alan pikku hiljaa tottua. Tuttavien mökillä viime viikonloppuna pääsi vielä ääntä, kun siellä, satavuotiaassa hirsitalossa, asui Suomen oloihin epätavallisen iso hämis. Mutta jos koko on normaali ja tapaan sen tuolla puskan juurella kaikessa rauhassa (ettei se ihan tipu olkapäälle), pystyn jo olemaan aika lunkisti.

Muurahaiset

Muurahaiset ovat ystäviäni. Paitsi keltiäiset, mitkä pistävät. Pienenä tyttönä mökillä oli mukavaa, kun muurahainen kiipesi jalkaa pitkin tai takertui hullun lailla varpaaseen kiinni. Naapurin rouva jutteli tässä yhtenä päivänä, että heidän tontillaan on hirveästi mauriaisia. Periaatteessahan ne ovat kai aika harmittomia, mutta en kyllä haluaisi niitä meidän tontille - tai ainakaan sisälle sokerikaappeihin asustamaan. Kävin sitten tutkailemaan meidänkin pihaa sillä silmällä, ja kuinka ollakaan löysin parit Maurit uudelta kiveykseltä. Aloin harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa, että jo tässä vaiheessa, kun laattojen saumat eivät ole ihan täynnä hiekkaa, mauriaismyrkkyä voisi sekoittaa saumaushiekkaan ja sitä kautta laattojen väliin. Jos ne vaikka sitten luopuisivat mahdollisesta yrityksestä tehdä sinne pesä. Täytyy tehdä uusi visiitti tuholaismyrkkyosastolle!

Linnut

Räkättirastaista kerroinkin jo aiemmin, mutta nyt putkiradiomuseon kuusen kaatamisen jälkeen täällä on käynyt melkoinen kuhina muunkin merkkisten lintujen kanssa. Niiltä on vissiin mennyt pesäpuu, kun sen sorttista reviiritaistelua on tässä parina päivänä nähty. Milloin varis jahtaa korppia ja milloin joku varpusen näköinen varista. Ilmeisen vihaisia ne tuntuvat toisilleen olevan. Jossain museon räystäällä tai siinä kuusessa on ollut myös pulujen pesä, koska siltä suunnalta on kuulunut pitkin alkukesää kujerrusta. Täytyy tarkkailla nyt näitä omia parvekkeita ja räystäänalusia, ettei sinne ala rakentumaan mitään pesännäköistä.