sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset

(Tämä postaus valmistuu vaiheittain, sitä mukaa kun penkitkin.)

Olemme pähkäilleet kovasti, mistä materiaalista tekisimme kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset. Kasvimaan pähkäily jatkuu edelleen (aitoa hirttä vai rumaa mutta käytännöllistä kestopuuta). Kukkapenkeissä päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että teemme ne...

...PUNAISESTA TIILESTÄ!

Tiedän, tiedän! Hurja väri. Aivan hurja tähän meidän mustavalkomiljööseemme. Mutta ehkä siksi siitä voikin tulla ihan kiva. Tai sitten ei... :)

Ja tiedän - voi olla, että routa heittelee tiilet vinksin vonksin ja on mahdollista, että jää nakertaa niihin koloja. Mutta ajatus tiilimuurista on kaihertanut takaraivossa sen verran kauan, että jos on edes pieni mahdollisuus, että viritys pysyy kasassa, on sitä pakko ainakin kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta ja niin pois päin.

Vähän prototyyppikikkailuksihan tämä menee, mutta toisaalta tämä on ihan hauskaa askartelua. Varsinkin, kun askartelun hoitaa mies ja minä voin keskittyä dokumentointiin. Kiperin kysymys lienee se, miten minimoida säävauriot. Luvassa on ainakin näin alkuun hiukan betonia, harjaterästä ja sen sellaista.

Homma eteni näin:

Su 29.8.2010 teimme anturalaudoituksen.

Viime viikonloppuna (7.9.) appiukko ja mies valoivat penkkien anturat. Jätimme ne hiukan maanpinnan yläpuolelle, jotta alin tiilikerros ei olisi ihan välittömässä kontaktissa maahan. En tiedä, auttaako tuo mitään, mutta joka puolella, missä olemme tällaisia tiilirakennelmia bongailleet, olemme havainneet, että tiilet ovat murtuneet herkemmin, jos ne lähtevät ihan maan tasalta. Varmuudeksi meidän muurillemme tulee siis pieni betoninen "jalusta".
Tiilien väri ei osunut ihan nappiin - olin toivonut punaisempaa. Mutta sävy kuulemma riippuu saven laadusta ja poltosta. Kyselimme muutamilta tiilitehtailta mahdollisimman punaista tiiltä ja monilla sävy oli vielä oranssisempi, joten tällä nyt mennään. Kai punaisempaa olisi jostain löytynyt, jos olisi jaksanut alkaa metsästää.

Hankala pähkäiltävä oli myös se, käytämmekö rakennelmaan reikä- vai umpitiiliä. Kävimme hipelöimässä ainakin Kuusankoskitalon ja Helsingin Länsimäen kirkon tiilirakennelmia ja ne tuntuivat olevan reikätiilestä. Yksi inssi suositteli kyllä umpitiiltä, mutta siitä huolimatta otimme riskin. Ajattelimme, että ehkä reikätiili pysyy helpommin kuivana. Mene ja tiedä!

Niin - ja tänään (11.9.) sitten jo muurataan! Isäni on päämuurari ja mies toimii hanslankarina.

Torstai 16.9.2010

Miehet ovat ahkeroineet sen verran pitkää päivää, että tälle päivälle on jäljellä enää viimeistelyä (kallistusvalut "altaiden" sisäpuolelle) ja jälkien siivousta. Viikonloppuna ehkä jo laitetaan patolevyt ja mullat paikoilleen. Sitten eikun istuttamaan! Minun pitäisi hakea mökiltä betonikiviä tai jotain muuta, millä tehtäisiin tuonne ruohon puolelle pieni nurmikonleikkuuta helpottava laatoitus / reunus altaiden ympärille. Siis niin, että nurmi ei lähde heti muurista, vaan siihen väliin tulisi jotain, minkä päältä leikkurin pyörän on hyvä mennä.

Ainiin - tällaiset niistä sitten tuli:



Aika kivat, vaikka itse sanonkin. Saatiin väriä pihaan ja vielä kun istutan noihin jotakin, mikä vähän roikkuu reunan yli, niin a vot! Aluksi väri tuntui liian oranssiselta, mutta siihenkin alkaa tottua. Se huono puoli tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvässä vinkuran muotoisessa altaassa on, että kun siitä tuli nyt noinkin korkea, en enää voi laittaa siihen mitään ihan hirmu korkeita perennoja. Mutta jos niitä tekee joskus oikein mieli, niin ehkä pihaan voi laittaa vielä kolmannenkin penkin. Ensin on kuitenkin vuorossa kasvimaan reunusten teko. Nehän tulevatkin puusta. Sitten joskus.

2.10.2010


Teimme pari viikkoa sitten myös kasvimaan reunukset. Minä olisin halunnut hirttä, mutta toteuttava osapuoli, eli mies, päätti tehdä ne kestopuusta. Reunuksesta tuli tällainen:

Ensi kesänä se olisi tarkoitus vetää samalla käsittelyaineella kuin terassilaudatkin. Ja kylvöhommia on tietysti tiedossa ensi vuodelle. Osaan tuosta tulee siis kasvimaata; salaatteja, yrttejä, sipuleita, porkkanoita, ehkä hernettäkin. Lisäksi siihen voisi laittaa jotain kukkia, pensaita, köynnöksiä tm. Täytyy talven aikana hahmotella kasvivalintoja.


Ehkä laitan vielä jossain vaiheessa kuvat täysin valmiista penkeistä kasveineen, eli...

...To be continued...

Kesäkuulumiset

Hei taas pitkästä aikaa!

Ja pahoittelut, että blogini on viettänyt hiljaiseloa viime aikoina. Syy on kuitenkin mitä parhain - kulunut kesä nyt vain kerta kaikkiaan oli niin ihana, ettei tullut mieleenkään käyttää sitä blogin päivittämiseen. Toisaalta olimme päättäneet miehen kanssa jo etukäteen lomailla vihdoinkin kunnolla tänä kesänä, joten eipä tällä pihalla ole paljon tapahtunutkaan sitten viimeisimmän postauksen.

Jotain pientä kuitenkin:

Yhtenä heinäkuun iltana sain inspiksen öljytä terassin ja parvekkeet. 


Käytin öljyämiseen Tikkurilan terassisuojaa, värinä ruskea. En uskaltanut käsitellä lautoja kuin kerran, kun niinkin sävystä näytti tulevan oikeastaan juuri passeli. Mökillä vedimme terassilaudat kahteen kertaan ja niiden sävyksi tuli mielestäni jo vähän turhankin tumma ruskea. Sen perusteella ajattelin, että vetäisin laudat ensi kesänä saman tuotteen kirkkaalla versiolla, mutta koska tämänkin kesän aikana laudat ehtivät jo vaaleta jonkun verran, taidan kuitenkin tehdä kakkoskäsittelyn edelleen samaisella ruskealla.Yllä olevat kuvat on otettu sateisen yön jälkeen elokuun lopulla ja lisäksi kamerani korostaa liikaa sinistä, joten kannattaa huomioida, että sävy ei ole ihan sama kuin luonnossa.


Tämän kesän työlistalta löytyi nurmikon asentamisen lisäksi pensasaidan istutus museon puoleiselle rajalle. Ryhdyin tuumasta toimeen viime viikonloppuna. Kävimme adoptoimassa ystäväni Valamon(?)ruusut, kun hän halusi niistä eroon. Leikkasimme pensaat tapille, kaivoimme juuret ylös ja istutimme ne omaan pihaan ilman mitään liotteluja tai lannoituksia. Saas nähdä mitä näistä tulee vai tuleeko näistä mitään. Ruusua on noin puolet aidan pituudesta.


Eilen istutin loppupätkäksi marja-aroniaa. Päädyin astiataimiin, koska kaiken keskeneräisyyden keskellä en jaksa odottaa enää yhtään ylimääräistä vuotta, että piha alkaa näyttää joltakin. (Taimet K-Raudasta.)

Länsinaapurin rajalla oleva orapihlaja sai kokea tuuhennusleikkauksen taas perinteisesti ennen taiteiden yötä. Tuolle kirsikalle pitäisi viissiin kohtapuoleen tehdä jotain. Se ei tunnu kasvavan korkeutta ollenkaan, joten oksaleikkureille lienee käyttöä. Täytyisi vaan ensin opiskella leikkaamista hiukan. 

Kyseinen kirsikka oli muuten valmiiksi tässä tontilla, todennäköisesti naapurin puolelta tänne karannut. Siirsimme sen tonttia raivatessa koneiden tieltä tuohon reunaan odottamaan lopullista paikkaansa. Puu juurtui siihen ja paikka osoittautui lopulta oikein hyväksi, joten ei sitä sitten enää mihinkään siirretykään.

Tämän kesän suurin murheenkryyni on ollut ulko-oven vieressä oleva kukka-asetelma. Siinä ei ole tahtonut viihtyä oikein mikään kesäkukka. Alun perin siinä oli ruusuja, jotka härmääntyivät. Sitten siinä oli markettoja, jotka eivät suostuneet tekemään uusia kukkia, vaikka kuinka nypin kuihtuneet pois. Kuitenkin pikku tuija ja muratti viihtyivät siinä oikein hyvin eivätkä olleet moksiskaan kasvupaikasta. 

Pari viikkoa sitten hankin asetelmaan lopulta kuvassa näkyviä pinkkejä (taas kamera laimentaa värit) kukkia, joiden nimeä en enää muista. Päädyin tuohon myyjän suosituksesta, kun kerroin, millainen kasvupaikka on ja mitkä kasvit siinä ovat aiemmin viihtyneet. Se on viihtynyt hyvin ja tekee valtavasti uusia nuppuja ja kukkia. Viihtyminen voi kyllä johtua siitäkin, että helteet ovat ohi. Tuohon asetelmaan sopivan kasvin metsästys jatkunee ensi kesänä.




Ainiin, ja vielä yksi juttu! Kolmen viikon kuluttua meille muuttaa pieni apulaispuutarhuri:
Hän tulee aluksi kuukauden koeajalle, jonka aikana pitäisi selvitä, onko meistä koiraperheeksi vai ei. Uljaalle rottakoiralle ja pikku naskalihampaille olisi kyllä käyttöä - löysin nimittäin viime viikolla kukkapenkistä (jossa ei ole vielä yhtään kasvia) hiiren kolon.