Pihastamme on tullut varsinainen räkättirastaiden hautausmaa. Tänään hautasin jo viidennen räksän kahden viikon aikana. Meillä on aika paljon ikkunapinta-alaa talossa ja koska en oikein pidä verhoista, räksäraukat näkevät vain lasista heijastuvan taivaan ja jysäyttävät oikein kunnolla päin. Neljä viidestä törmäilijästä on lentänyt parven isoon ikkunaan, joten täytyy vissiin vähän antaa periksi tästä minimalismista ja ruveta vielä ennen juhannusta ompeluhommiin. Toisaalta naapurit varmaan tykkäisivät enemmän, jos verhot jäisivät tekemättä ja me eliminoisimme marjasyöpöt lähitienoilta.
Räksiin liittyen kävi tänään aika inha juttu. Olin nimittäin tuossa pihalla virittämässä narua pyykinkuivaustelineeseen, kun kävin ihmettelemään, että mikä ihmeen raadon haju tässä leijuu. Tutkailin sitten vähän ympäristöä ja kuinka ollakaan lautakasan juurelta löytyi kuollut räksä. Otin pari keppiä kuljettaakseni räksän havuryhmää varten kaivettuun kuoppan, mutta kun käänsin linnun, meinasi päästä oksennus. Sen maha oli aivan täynnä pieniä toukkia ja haju oli aivan karmea. Pääsin linnun kanssa kuopalle, mutta en pystynyt enää peittämään sitä, kun oksetti niin paljon. Yökkäilin ja yökkäilin ja juoksin pitkin pihaa etsimässä paikkaa, missä raato ei enää haisisi. Lopulta oli pakko juosta sisälle nuuhkimaan ruokakippoja, että sai sen hajun pois nenästä. Parin tunnin päästä olin sen verran kasannut itseäni, että pystyin palaamaan kuopalle peittämään linnun. Yllättävän kauan sitä ihminen pystyy pidättämään hengitystä, kun on ihan pakko. :)
Länsinaapurin täti kertoi myöhemmin, että hänen ollessaan meidän pihallamme viikonloppuna, yksi räksä oli lentänyt ikkunaan, tuupertunut ja kävellyt lautakasan luo. Se oli varmaan mennyt sinne tarkoituksella turvaan lepäämään. Tai kuolemaan. Surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti