Kivi

Sain vihdoin viime viikolla pihallemme kiven, jonka loppusijoituspaikka on erkkerin vieressä oleva kukkapenkki. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä aiheesta aiemmin lähinnä ärsytyksestä ja pettymyksestä johtuen. Nyt alan onneksi jo pikku hiljaa rauhoittua...

Haaveilin siis, että penkkiin tulisi noin kuution kokoinen harmaa kivi, jonka päällinen olisi sen verran sileä, että siihen voisi pimeänä syysiltana laittaa vaikkapa lyhdyn tunnelmaa tuomaan. Mies oli ensin vastahakoinen, sillä kivien kuljetus ja asennus on hirveän työlästä hommaa. Lopulta hän kuitenkin suostui (ihana kun on!), joten lähdimme etsimään kiveä Tykkimäen soralta ja tästä lähistöltä ihan tien vieriltä (Huom, maanomistajalta pitää aina kysyä lupa kiven ottoon!). Kiven löytäminen oli hankalaa, ne olivat aina joko liian isoja tai liian pieniä, liian kulmikkaita tai väärän värisiä. Lopulta löysimme yhden kiven kaverimme hallitontilta (onneksemme juuri sieltä, missä traktoriakin säilytetään).

Kiveä ei voinut kantaa traktorin kauhassa, joten miehet näkivät todella ison vaivan lastatessaan sen traktorin kyytiin, ajaessaan sen tontille ja asettaessaan sen penkkiin. Traktorin kauha ei tietenkään ylettynyt laatoituksen yli kukkapenkkiin, joten kivelle piti ensin rakentaa "silta", jota pitkin se valutettiin paikalleen.

No, mikä minua sitten harmittaa?

- Kivi on liian pieni (suurempaa ei olisi saanut noilla vehkeillä tuotua).

- Kivi on väärän värinen, olisin halunnut harmaan enkä haalean vaalean punaista (tiesin tämän, mutta harmaata ei löytynyt ja parempi väärän värinen kivi kuin ei kiveä ollenkaan). Tykkimäen soralla olisi ollut valkoinen ja ajattelin silloin, että se jää liian haljuksi valkoista taloa vasten. Kuitenkin nyt tuntuu, että ehkä sekin olisi ollut parempi.

- Kivi on asennettu liian syvään (miehet eivät tajunneet, että multa tulee ainakin 10-15 cm laattapinnan yläpuolelle). Se täytyy siis vielä nostaa, jos meinaa, että siitä näkyy muutakin, kuin 20 senttiä lakea.

- Kivi on väärin päin, se täytyy vielä kääntää (vaikka miehet näkivät jo hirveästi vaivaa kääntäessään sen näin päin). Tarkoitus oli, että kun portista tulee pihalle, kivi näkyy mahdollisimman isona. Nyt portille päin näkyy juuri se kapea reuna - kuin peruna, mikä on tökätty pystyyn maahan. En ole pettymykseltäni pystynyt ottamaan vielä edes valokuvaa siltä puolelta. Eniten harmittaa se, että miehet todella näkivät vaivaa kiveni eteen. Tuntuu, etten voi edes olla pettynyt, kun se loukkaisi heitä niin paljon.

Ja mikä ärsyttävintä: Seuraavana päivänä töissä kun purin kollegoille tätä kivimurhetta, niin yksi heistä kertoi, että "Juu, meillä kävi ihan sama moka ensimmäisellä tontillamme. Toisella tontilla sitten opin, että Tykkimäen soralta saa valita ihan minkä kiven haluaa ilmaiseksi ja he tuovat sen kuudella tai seitsemällä kympillä pihaan JA asettavat sen ihan mihin kohtaan tahansa, ihan mihin asentoon tahansa tuosta noin vain kivien nosteluun tehdyllä koneella. Yritin vähän vihjailla miehelle, että vieläköhän tuon kiven voisi vaihtaa, mutta aika tiukka ei sieltä tuli. Ei kuulemma mahdu Tykkimäen soran koneet meidän pihaan (uskoo ken tahtoo).

Toisaalta ehkä jätänkin kiusallani juuri tämän kiven juuri noille sijoilleen, missä se nyt on. Kaikkien kontrollifriikkien äitinä minulle tekee ihan hyvää nähdä JOKA päivä tämä epätäydellisyyden ruumiillistuma kukkapenkissä töröttämässä. Täytyy laittaa siihen pronssinen muistolaatta: "Aina ei hommat mene niinkuin haluaisi".

Nyt viikon kiveä katseltuani alan onneksi jo pikkuhiljaa tottua siihen. Väri ei harmita enää niin paljon, kyllä tuo punainen kuitenkin on parempi kuin valkoinen. Kiven päällinen on juuri sellainen kuin pitää - kyllä siihen lyhdyn tai pari saa ja sehän oli tärkeintä. Ja kun kivi vielä käännetään oikein päin ja nostetaan ylemmäs ja siihen tulee ympärille kasveja, siitä tulee varmaan ihan hyvä. Työtä se kyllä taas vaatii. Ja mikä pahinta: Muiden työtä.

No mitä sitten opimme tästä episodista?

1. Vaikka selvittelen näitä pihahankintoja tarkkaan, tässä kohtaa olisi pitänyt olla vielä tarkempi, jututtaa kollegat ennen kiven hakua sekä kysyä Tykkimäen soralta kiven hinta eikä luottaa siihen, että "Juu juu varmaan kalliiksi tulee kuljetukset!".

2. Ei saa koskaan olla itse poissa paikalta, kun kivenlohkaretta asetellaan paikalleen. Muut eivät näköjään osaa lukea ajatuksiani.