Riemuntai!

Meillä on vihreää!

Nurmi toimitettiin tällaisina kääryleinä:

Asentaminen oli hirmu nopeaa:

Kastelimme nurmea alta ja päältä:

Sitten se vielä jyrättiin verkkojyrällä:

Lopuksi joimme juhlan kunniaksi tämän kesän ensimmäiset pihakahvit. Nurmen tulo lopetti meiltä pihakiireet. Kaikki, mitä tästä eteen päin tapahtuu, saa tapahtua omaan tahtiinsa. Enää emme ole minkään aikataulujen orjia. Vain kastelu ja kitkeminen on pakollista.

Olen niin iloinen, että ratkean kohta liitoksistani! Olemme tehneet talon suhteen suunnittelusta listojen laittoon saakka kaiken minkä vain voi itse. * H-i-t-a-a-s-t-i ja vaivalla. Ihanaa, että edes tämä yksi asia tuli valmiiksi nopeasti ja helposti! Periaatteessa siirtonurmi ei oikein sovi nuukalle luonteelleni, mutta nyt kun se on paikoillaan, on selvää, että se oli kyllä paras valinta, minkä olemme vähään aikaan tehneet, kunhan se nyt vain juurtuisi! Kastelin nurmea illalla monta tuntia, en millään malttanut tulla sisään.  
*Itse = Minä, mieheni, ihanat appivanhemmat ja muutamat talkoilleet kaverit.

Nyt aion pitää parin viikon tauon pihahommista. :)

Aatto

Huomenna. Voi huomenna! Miten maltan odottaa!

Kokovartalolomailua

Juhannuksena oli tarkoitus tehdä kasvimaan reunukset. Lähdin torstaina asioille, ostoslistalla 40 metriä mäntyparrua, sekä jotakin patolevyn tyyppistä ja kyllästeainetta parrujen suojaksi.

Autossa tulin järkiini. Olemme olleet aika stressaantuneita viime aikoina ja alkoi tuntua, että nyt on mittari täynnä. Käänsinkin auton keulan kohti toria. Kotiin palasin kera mansikoiden, juhannusherkkujen ja kesäkukkien. Ja tulipa kirjastostakin haettua kasa lukemista.

Täytyy tunnustaa, että torstai-illan ja perjantain rehkimme vielä mullan kimpussa (ks. edellinen postaus), mutta puolustukseksi sanottakoon, että kylläpä tuntui hyvälle, kun sai pihan siistiksi. Stressikäyrät lähtivät laskuun saman tien. 

Vaihdoin juhannuksen kunniaksi rapulle uudet kukat härmääntyneiden ruusujen tilalle. 

Yrtitkin pääsivät vihdoin takapihalle vähän tuulettumaan. Kuinkahan monta kertaa olen tämänkin asian aikonut toteuttaa tänä kesänä, mutta en ole saanut aikaiseksi? (Monta!)

Palautimme traktorin omistajalleen ja ehdimme Mäntyharjun mökille juuri parahiksi kokkoa katsomaan.

Vinkiksi muille pihatöiden uuvuttamille täydellisen stressinpoistoviikonlopun resepti:

Pestään parkkiintunut nahka järvivedessä 
ja levitetään pintaan saunahunajamarinadi.

Kypsytetään lauteilla 100 asteessa noin tunti välillä vihtoen.

Grillataan kylkeä auringossa juorulehtiä lukien.

Annetaan muhia hetekan uumenissa kolmeen otteeseen, 
yhteensä 24 tuntia.

Hämmennetään järvivettä airoilla, kunnes päästään saareen.

Sytytetään nuotio ja kuumennetaan nokipannukahvit kiehuvaksi.
Maustetaan ripauksella mölkkyä ja mato-onkimista.
Lisukkeeksi uusia perunoita ja kuohuvaa.

Nautitaan kera sukulaisten ja tuttavien!

Juhannussiivo

Juhannus on meillä herttainen,

kirkas taivas on sininen.

Pirtti on jo pesty, puhtoinen (no ei kyllä valitettavasti ole),

pihamaakin laastu on (näin on!).

Saimme perjantaina mullat levitettyä ja laatat lakaistua saumaushiekasta. Jäämme odottamaan tiistaita ja nurmea. :)

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Tilannepäivitys

Päätimme kaivaa tuon museon sivustalla olevan viimeisenkin 8 metriä pensasaidan pohjaa (60cm syväksi "ojaksi") nyt, kun kaivuria voi vielä käyttää, ettei tarvi alkaa käsin nypeltämään. Se jätettiin pohjia tehdessä kaivamatta, jotta pihaan on pystynyt ajamaan kuorma-autoilla. Nyt, kun puutarhamullat ovat tulleet, "ojan" voi kaivaa ja täyttää sen saman tien mullalla. Koska tässä menee nyt tämä ilta ja mullan tasaamiseenkin on varattava luultua reilummin aikaa, siirsin nurmikon toimituksen suosiolla ensi viikon tiistaille. Nyt on siis juhannus aikaa relata. Mökkiviikonloppu tulee tarpeeseen, kun tämä viikko on ollut ihan kauheaa stressiä näiden aikataulujen ja maansiirtohommien kanssa.

Ei mene niin kuin Strömsössä

Tämä pihan tekeminen on kyllä välillä niin sieltä ja syvältä, kun ei itse osaa eikä tiedä ja on täysin muilta saatujen tietojen varassa. Ärsyttävintä on, kun yksi neuvoo yhtä ja toinen toista ja itse on ihan hermona, kun ei tiedä, miten päin tekisi. Erityisesti tämä on tullut ilmi siinä, kun kysyy, millaiset kasvit menestyvät missäkin pihamme penkissä. Kaikki sanovat eri tavalla ja jopa sama ihminen saattaa ensin sanoa yhtä, mutta sitten muuttaakin mielipidetään.

Toinen hyvä esimerkki on tämä multahomma: Kaksi erittäin kokenutta harrastelijapuutarhuria sanoi minulle, että havut, alppiruusut ym. eivät voi sietää kalkkia, eli niille täytyy olla kalkitonta multaa. Lisäksi kahdessa puutarhaliikkeessä suositeltiin havu- ja rhodomultaa, "koska havut ja rhodot ei kestä kalkkia". Siinä vaiheessa ei puhuttu mitään mistään pH-arvoista. No, meikäläinen käyttää tuntitolkulla aikaa ja soittelee ympäri kylää etsiäkseen 16 tonnia kalkitonta multaa. Vihdoin Vapo ystävällisesti suostuu minulle sitä tekemään, tosin aika sikahintaan (mutta se heille suotakoon MIELETTÖMÄN hyvästä palvelusta kautta linjan). Multa tuodaan pihaan ja laitetaan työllä ja vaivalla paikoilleen pariin penkkiin.

Sitten menen puutarhaliikkeeseen kysymään, mitkä kasvit sopisivat kyseiseen penkkiin, niin tulee puhetta tästä kalkittomasta mullasta. Kuultuaan sanan kalkiton, myyjä kauhistuu ja pamauttaa, että mullassa pitää AINA olla kalkkia, havumullassa vaan hiukan vähemmän (pH 5,5-5,8) kuin tavallisessa puutarhamullassa (pH noin 6). Nyt minulla on 16 tonnia multaa, jota ei ole kalkittu, jossa ei kasva myyjän mukaan yhtään mikään, kun sen pH on todennäköisesti noin 4. Ja myyjän mukaan sen kalkitsemiseksi minun täytyisi hankkia "valtavat määrät" 25 kilon kalkkisäkkejä, jotta saan sen käyttökelpoiseksi. Voin sanoa, että muutama ärräpää pääsi autossa kotimatkalla, kun näin jo sieluni silmin itseni kaivamassa 16 tonnia multaa pois kuopasta kalkitsemista varten (luulin, että kalkki laitetaan kerroksittain sinne väleihin ja pitää sekoittaa hirmu tarkasti).

No, meikäläinen sitten suurin piirtein itkua tuhertaen soittamaan Vapolle, että onko se tilaamani multa nyt todella ihan täysin kalkitsematonta (itse pyysin sitä) ja että mitäs minun nyt pitäisi tehdä, että saan siitä käyttökelpoista. Siellä ihana setä taas lohdutteli, että Vapon kalkitsemattoman mullan pH on kuitenkin noin 5. He laittavat 150kg kalkkia normaaliin nuppikuormaan (16 tonnia) tavallista puutarhamultaa, joten pH:n nostamiseksi tuonne 5,5:een siitä riittäisi nyt kolmannes tai maksimissaan puolet. Eli 50-75kg kalkkia riittää. Menin heti Agrimarkettiin ja ostin yhden pikkuruisen 40kg:n säkin kalkkia (dolomiittikalkki). Meinsin lentää pyllylleni, kun kassahenkilö kysyi toiselta kalkin hintaa ja myyjä vastasi, että 126 euroa. !!! Onneksi kyseessä oli kuitenkin tonnihinta, eli 40 kilon säkille jäi hintaa kokonaista viisi euroa. Vielä siellä Agrimarketissa yksi myyjä rupesi mesoamaan, että "Eihän tuo 40kg riitä yhtään mihinkään", kunnes kuuli, että Vapo todella laittaa vain tuon 150kg nuppikuormaa kohti normaalistikin, ja perui sitten sanansa. Ja minä siinä välissä jo ehdin taas saada slaagin, kun pelästyin, että Vapon myyjä on laskenut väärin. Mutta tällä mennään nyt! 50-80 kiloa kalkkia tuohon määrään, minkä olen hankkinut. Kolmannes erkkerin edessä olevaan penkkiin, kaksi kolmannesta havuryhmään. Ja toivotaan, että sillä keinolla ensi keväänä minun havut juurtuvat nätisti paikalleen.

Parasta on, että Vapon mukaan kalkin voi heittää mullan pinnalle, josta sade ja lumen sulamisvedet imeyttävät sen multaan, eli minun ei tarvitse edes alkaa kaivamaan yhtään mitään (nämä havupenkit on siis tarkoitus istuttaa vasta ensi keväänä). Huoh!

En uskalla edes ajatella, miten tapissa verenpaineet on siinä vaiheessa, kun pitää niitä kasveja alkaa hankkimaan. Tähänastisissa työvaiheissahan (pohjat, kiveykset, nurmikko, istutusaltaiden reunukset) miehelläni ja isälläni on ollut tietoa ja taitoa siitä, miten hommat hoidetaan. Kohta nuo on kuitenkin tehty ja vastuu pihahommista (eli kasvien istuttaminen ja hoito) siirtyy minulle. Ja minä taas en ole eläessäni istuttanut yhtään mitään. Minulla ei ole harmainta hajua esimerkiksi seuraavista:
- mikä kukka kukkii milloinkin (joka penkissä pitäisi varmaan olla vähän joka kesän ajalle kukkivaa)
- miten syvään mikäkin kasvi istutetaan
- millaisia istutusvälejä pitäisi käyttää
- mitkä kasvit viihtyvät millaisessakin paikassa
- kuinka monta  tainta pitää ostaa
- kuinka isoja alueita aina yhdelle kasville pitää varata
- miten kasveja pitää hoitaa (kastelu, lannoitus, leikkaukset ym.)
- kuinka kauan kestää, että kasvit kasvavat.

Ei ole helppoa tämä puutarhaelämä!

Kiven ja multien siirtelyä

Kivi nostettiin tänään ylemmäs ja se käännettiin oikein päin. Tai no, oikein ja oikein. Ei se oikein mitenkään päin näyttänyt luonnolliselta, kun on tuollainen kolmion mallinen eikä soikea. Mutta nyt se on niin, että portille ja istuskelualueelle näkyvät pitkät sivut ja mattotelineelle kolmion kärki.

Toinen iltapuhde oli siirtää istutusmultakasat paikoilleen odottamaan aikaa parempaa (eli penkkien tekemistä).

Tässä lopputulos.

Huomenna tulee nurmimultien ensimmäinen osa (kaksi kasettia eli noin 35 tonnia). Jos kaikki menee hyvin niin keskiviikkona tulevat loput nurmimullat ja torstaina itse nurmi.

Nyt mie lähen viel siivoomaa vähä pihaa (niinku myö tääl Kymenlaaksos sanotaa).

Laps olen köyhän, kauniin Karjalan

Viime viikonloppuna olimme sukulaisten kanssa kotiseuturetkellä Karjalan Kannaksella. Tässä postauksessa on muutamia luontokuvia matkalta, Lähinnä Pyhäjärven Pyhäkylästä:

Mummoni kotitalo. Edelleen asuttu ja alkuperäisessä kuosissaan, vaikka osa ulkorakennuksista on jo sortunut.

Maisemat pihamaalta.

Pyhäjärvi.

Juhannusruusu mummolan pihamaalta.

Ja pallohortensia.

 

Nämä minun vuohenputkiviljelykset eivät olekaan kovin isoja, ainakaan verrattuna siihen, mitä tuolla entisen Suomen puolella kasvaa. Tässä kuva Pyhäkylän hautausmaalta.

Jättiputki oli vallannut kaikki pellonpientareet.

Kukkamullat saapuivat

Puutarhamullat - sekä kalkitut että kalkitsemattomat - ovat saapuneet. Museon piha kesti kuormurin ja muutenkin meni ihan sujuvasti. Paitsi että... Kuvittelin, että kuormuri senkun kippaa mullat niille suunnitelluille paikoille ja alkuviikosta saamme heti nurmimullat kehiin. Vaan ei. Kuorma-auto ei mahtunut pikkuruiseen pihaamme, joten mullat jätettiin kahteen kasaan tontin eteläpäätyyn. Havumullat sai onneksi laskettua ihan siihen niille varatun poteron viereen, mutta kun yritin alkaa lapioimaan niitä oikeaan paikkaan pois kulkuväylältä, huomasin, että se on ihan hullun hommaa. Pelkästään havumultakasaan (18 tonnia) menisi minulta koko päivä. Saati sitten tuo toinen 18 tonnia, joka pitää kuljettaa tontin vastakkaiseen kulmaan. Pidämme viikonlopun taukoa pihatöistä, mutta alkuviikosta täytyy heti hankkia traktori, bobcatti tai jokin muu värkki, jolla ne saa siirrettyä oikeille paikoilleen.

Tämä multien hankkiminen ja levitys onkin paaaljon hitaampaa hommaa, mitä olin kuvitellut.

Kehonhuoltoa

Olen varannut huomiseksi elämäni ensimmäisen shiatsu-hoidon. Tänään minulle tuli mieleen, että ei olisi varmaan pahitteeksi käydä sitä ennen hierojalla, kun tässä nyt on kuitenkin rehkitty ensin puolimaratonia varten ja sitten pihan kimpussa. Ei minulla ole kuitenkaan mitään kipuja tai kankeuksia ollut ensimmäisen viikon alaselkäoireiden jälkeen, tänäänkin kävin juoksemassa ilman mitään ongelmia.

Siksi olikin yllätys, miten jumissa oikeasti olen. Hierojan ei tarvinnut kuin vähän tökätä pakaraa, käsivartta tai kallonpohjaa, kun ulvoin kivusta. Harvoin hierojalla ollessa sattuu niin paljon, että silmistä vuotaa vettä ja täytyy pyytää taukoja, kun ei kestä käsittelyä.

Hieronta auttoi kyllä, tilasin ensi viikolle taas uuden ajan.

Illalla siivottiin autotalli ja piha, öljysin pihakalusteet toistamiseen ja lakaisin saumaushiekkaa kiveysten väliin.

Jos yöllä ei sada, huomenna tulee kukkamullat!

Mullat

Olen yrittänyt nyt päästä kärryille näistä multa-asioista. Olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen pihaamme kolmenlaista multaa:
* Nurmen alle kompostilannoitettua nurmimultaa
* Kukkapenkkeihin, kasvimaalle ja istutuskuoppiin kalkittua & lannoitettua puutarhamultaa
* Kalkkia kestämättömille kasveille (esim. havut) kalkitsematonta, mutta kuitenkin lannoitettua "havumultaa". EDIT 23.6.2010 Lue myös tämä: http://simsalabimpuutarha.blogspot.com/2010/06/vuoristorataa.html

Tarkoitus oli tilata puutarhamullat täksi päiväksi ja nurmimullat torstaiksi. Ensi viikolla olisi sitten ollut aikaa asentaa nurmi. Mutta...

Tämä samperin sade sössii minun suunnitelmat!

En uskalla tilata multakuormia nyt, kun sataa, sillä autojen pitää ajaa viereisen museon pihan läpi meidän tontille. Näen jo sieluni silmin, mihin kuntoon museon piha menee tällä kelillä kuormureiden alla, kun jo henkilöauto ja peräkärry meinaa upota tonttiemme rajalle. Jos yrittäis nyt hetken pysyä poissa Napakat-palstalta... ;)

Alan jo henkisesti valmistautua siihen, että emme saa nurmea ennen Juhannusta.

Olé, olé, olé, olé!

Kiveäminen on ohi! Viimeinenkin kivi paikoillaan ja ylimääräiset kuskattu mökille seuraavaa projektia odottamaan. Ei jää ikävä!

Suoraan sanottuna: Kolme viikkoa sitten kun kivet tulivat pihalle ja olimme ensimmäisen illan niiden kanssa nypeltäneet, ajattelin, että emme ikinä selviä tästä. Mutta kummasti hommat vaan etenevät, kun tarpeeksi monta iltaa viettää pihamaalla. Ensin siihen tottui, sitten siitä alkoi tykkäämään, sitten se alkoi maistua puulta ja lopulta se olikin jo valmis.

Tässä taas kuvat samoista kulmista kuin ennenkin:

Etupiha:

(Kyllä ne laatat siellä hiekan alla ovat! Meillä oli viikonloppuna tärylätkä vuokralla, jotta saataisiin laatat jämäytettyä mahdollisimman napakasti paikalleen - varsinkin tuohon, mistä autot ajetaan päivittäin moneen kertaan renkaat kääntyneinä. Ennen popottamista piti levittää saumaushiekkaa laatoille, ja nyt kun on satanut, niin niitä ei ole pystynyt harjaamaan pois.) 

Myös pergola otti tänään pienen edistysaskelen: Palkki nousi yläilmoihin. Siihen pitäisi vielä kiinnittää poikkipuut ja sitten se onkin valmis.

Autotallin sivu: Saimme mökiltä autotallin takakulmalle tuollaisen vihreän mehutynnyrin sadeveden keruuta varten. Tynnyri on kuitenkin turhan pieni, joten se vaihtunee isompaan toisella mökillä käynnin jälkeen. Nämä tynnyrit ovat siis vanhoja laiturin ponttooneita (sitä edeltävässä elämässä Makeis&Mehun säiliöitä).

Takapihan laatoitukset pohjoisesta...

...ja etelästä:

Ja vielä viimeinen luiska eteläsivustalla:

Tänään on ollut ensimmäinen täysin sateen "pilaama" päivä. Edellisinä päivinä olemme pystyneet kuuroista huolimatta tekemään normaalisti hommia. Toisaalta sadeillan sai käytettyä hyväksi pihakalusteita öljytessä. Tämä kuva on hämärästä autotallista pokkarin salamalla, joten värit ovat vähän hassut.

Kukkapenkit ja kasvimaa

Lähiaikoina pitäisi päättää ja hankkia kohopenkkien reunukset.

Laatoituksen viereen tulevat kukkapenkit, eli

* istuskelualueen ympärillä L:n mallinen penkki
* edellisen jatkona pihapolun vieressä kiilamainen, jonka toinen pitkä sivu on hiukan kaareva

tulevat jostain harmaasta reunakivestä. Oikeastaan en edes oikein pidä betonikivisistä "kasvialtaista", mutta kaarevaa reunaa ei oikein parrustakaan saa tehtyä. Rautakaupoissa tuntuu olevan reunakiviä vain paria eri mallia. Ongelmaksi on muodostumassa se, että vallikivestä saa tehtyä kaarevaa muotoa, mutta suorat kulmat ovat epäsiistit. Reunakivellä taas saa siistit suorat kulmat, mutta meillä ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka paljon sitä pystyy kääntämään mutkalle. LISÄTTY 13.6. Paikallinen kivimies sanoi, että reunakivi on hiukkasen vino toisesta päästä, eli sillä saa tehtyä halkaisijaltaan 6-metrisen ympyrän. Loivaa mutkaa siis saa, mutta ongelmaksi saattaa tulla S:n sisäkurvi.

Kasvimaan ympärille tulee todennäköisesti jonkinnäköistä sahahirttä tai -parrua, jos sitä onnistumme jostain löytämään. Tällä hetkellä varteenotettavia toimittajia ovat Eero Koskela Askolasta (kunnon hirttä tai parrua) ja Valkealan Puukeskus (kestopuuta). Kestopuu kestäisi varmaan paremmin, mutta hirsi olisi kauniimpaa.

Tuntuu, että tämä pihanrakentaminen on yhtä kompromissien tekemistä!

Pihakalusto

Kävin ostamassa tänään pihakaluston. Huomasin viime vuonna vilpolan kalusteita heinäkuun alussa etsiessäni, että pihakalusteet tekevät nykyään mielettömän hyvin kauppansa ja jo heti alkukesästä. Lakkiais- ja juhannussesongin jälkeen valikoimat alkavat olla aika vähissä ja loppukesän alennusmyynneistä tekee löytöjä vain, jos ei ole niin nokonuuka siitä, millainen ryhmän pitää olla. Vaikka tiesin tämän, en millään jaksanut lähteä toukokuussa, työn puolesta kiireisimpään aikaan, kauppoja kiertämään. Ja tänään kun menin, meinasi taas olla jo hätä kädessä. Kiersin K-Raudan, Iskun, Sittarin, Askon, Suomisoffan, Sotkan, Prisman puutarhapuolen, Parollin, Etolan ja Vepsäläisen, eikä mitään. Tilannetta hankaloitti se, että minulla oli selkeä visio siitä mitä haluan. Ja etenkin siitä, mitä en halua.

* Pöydälle varattu tila on aika pieni, 260x380, ja sitä reunustaa L:n mallinen kukkapenkki. Ainoa vaihtoehto oli siis suorakaiteen muotoinen neljänistuttava pöytä, johon saa viidennen tuolin päähän. Toinen pää tulee kohopenkkiä vasten.

* Talo on valkoinen, joten sen kautta karsiutuivat pois kaikki mustat kalusteet, joita on tänä kesänä aika suuri osa kaikista tarjolla olevista. Luulen, että näyttäisivät liian mörkeiltä tässä vieressä. Sitä paitsi pelkään mustien kalusteiden kuumenevan liikaa auringossa (ihan mutu-pohjalta, ei ole kokemusta asiasta).

* Meillä on vilpolassa polyrottinkikalusteet, enkä halunnut enempää mitään muovivirityksiä, joten sen kautta karsiutuivat pois kaikki polyrottinki- ja keinopuukalusteet.

* Talomme on aika moderni, joten sen kautta karsiutuivat pois kaikki yhtään perinteisemmät tai romanttisemmat, soikeat tai edes reunoiltaan pyöristetyt. Etsiskelin jotakin hyvin kantikasta, mielellään osittain alumiinista, mutta kuitenkin aitopuista ryhmää. Plussaksi laskettiin vielä se, että keskellä olisi reikä aurinkovarjoa varten.

Kuten sanottua, kymmenen kaupan jälkeen oli enää kolme jäljellä ja mieli maassa: Ainoastaan yksi varteenotettava malli oli tullut vastaan Vepsäläisellä, mutta silläkin oli hintaa kahdeksan sataa euroa. Epätoivo alkoi jo vallata mieltä, kunnes vihdoin menin Jyskiin ja löysin sieltä ihan täydellisen ryhmän:

Vähän epätarkka kuva on kopioitu Jyskin nettisivuilta. Meidän on vielä paketissa.

* 150x90 pöytä ja viisi tuolia.

* Alumiinirunko, muuten kovapuuta.

* Pöytä on tukevan oloinen, tuolit kevyet siirtää ja hyvät istua.

* Hyvä väri, ei liian tumma puu.

* Keskellä reikä aurinkovarjolle.

* Tuolit ovat pinottavat ja pöydän jalat irrotettavat, mikä helpottaa talvisäilytystä.

* Edullinen

Samaa ryhmää näytti olevan myynnissä myös Maskussa, mutta eri merkkisenä ja viisikymppiä kalliimpana. Palasin miehen ja pakettiauton kanssa heti neljän jälkeen Jyskiin hakemaan ryhmän pois, ennenkuin loppuvat. Käytössähän sen sitten vasta näkee, että kestääkö tuo yhtään mitään, kun puu on jotain brasilian sademetsästä hakattua (vitsi - kai). Mutta ainakin alustavasti olen tyytyväinen hankintaan. Ostimme samalla öljyä pinnan käsittelyä varten, sekä aurinkovarjon ja sille jalan. Juuri sopivasti näin hellekauden vaihduttua sateeseen.

Viikonloppuna ei varmaan tapahdu ihmeitä meidän pihalla, kun säätiedotukset näyttävät lähinnä pisaroita. Pöydän kasaaminen ja öljyäminen onkin minulle hyvää puuhaa näin sadeiltana. Hain tänään Cramolta tärylätkän lainaan, joten laatat varmaan tärytetään huomenna tukevammin paikoilleen, mutta muuten taidamme keskittyä sisähommiin. Vaatteet ainakin voisi pikku hiljaa siirtää kuukausi sitten kasattuihin komeroihin ja hyvällä tsägällä saarekekin tulee vihdoin tänä viikonloppuna - puolen vuoden odottelun jälkeen.

Ötökän elämää

Pihapuuhastelun sivutuotteena olen päässyt viime aikoina tutustumaan mitä moninaisimpiin pihamme asukkaisiin. Räksistä ja toukista kerroinkin jo, mutta on täällä muitakin.

Kirvat

Toissapäivänä huomasimme yllättäen länsinaapurin rouvan kanssa, että tonttiemme välillä olevaan orapihlaja-aitaan on ilmestynyt yön aikana valtavasti tahmeaa, valkoista köhnää. 

Otin tänään kauppareissulle mukaan näytekappaleen köhnäisestä oksasta. Esittelin sitä useammassa kaupassa ja kolme neljästä myyjästä oli sitä mieltä, että se on kirvojen tekosia. Kirvoja oksassa olikin muutama. Ostin purkin pyretriini-nimistä myrkkyä, jonka pitäisi hävittää kirvat ainakin vähäksi aikaa. Minua vähän jännittää levittää ainetta, kun tuholaismyrkky kuulostaa sanana niin pahalta. Myyjä kuitenkin vakuutteli, että pyretriini on jotakin luontaista ainetta, jota voi levittää puskiin myös, jos tontilla liikkuu lapsia tai koiria. Jotain sen suuntaista taidettiin kyllä aikanaan talidomidistakin sanoa... Viikonlopuksi on luvattu sadetta, joten myrkyn levitys taitaa jäädä alkuviikkoon.

Hämähäkit

Minulla on ollut hämähäkkifobia siitä asti, kun pienenä tyttönä kaverin mökkilaiturilla maatessani kohtasin yhden ison silmästä silmään. Tai oikeastaan fobia on väärä sana, en minä niitä pelkää, mutta inhoan niin paljon, että aika kimeää ääntä pääsee, jos sellainen tulee liian yllättäen liian lähietäisyydelle. Ja lähellekään ei tarvitse tulla, jos on liikaa kokoa tai karvoja, kuten tällä veitikalla joulukuussa Malawin reissulla:

Orapihlajan juurta kitkiessäni tai lautakasoja siirrellessäni olen nyt kuitenkin tavannut niin monta hämyheikkiä (kuten mieheni niitä kutsuu), että alan pikku hiljaa tottua. Tuttavien mökillä viime viikonloppuna pääsi vielä ääntä, kun siellä, satavuotiaassa hirsitalossa, asui Suomen oloihin epätavallisen iso hämis. Mutta jos koko on normaali ja tapaan sen tuolla puskan juurella kaikessa rauhassa (ettei se ihan tipu olkapäälle), pystyn jo olemaan aika lunkisti.

Muurahaiset

Muurahaiset ovat ystäviäni. Paitsi keltiäiset, mitkä pistävät. Pienenä tyttönä mökillä oli mukavaa, kun muurahainen kiipesi jalkaa pitkin tai takertui hullun lailla varpaaseen kiinni. Naapurin rouva jutteli tässä yhtenä päivänä, että heidän tontillaan on hirveästi mauriaisia. Periaatteessahan ne ovat kai aika harmittomia, mutta en kyllä haluaisi niitä meidän tontille - tai ainakaan sisälle sokerikaappeihin asustamaan. Kävin sitten tutkailemaan meidänkin pihaa sillä silmällä, ja kuinka ollakaan löysin parit Maurit uudelta kiveykseltä. Aloin harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa, että jo tässä vaiheessa, kun laattojen saumat eivät ole ihan täynnä hiekkaa, mauriaismyrkkyä voisi sekoittaa saumaushiekkaan ja sitä kautta laattojen väliin. Jos ne vaikka sitten luopuisivat mahdollisesta yrityksestä tehdä sinne pesä. Täytyy tehdä uusi visiitti tuholaismyrkkyosastolle!

Linnut

Räkättirastaista kerroinkin jo aiemmin, mutta nyt putkiradiomuseon kuusen kaatamisen jälkeen täällä on käynyt melkoinen kuhina muunkin merkkisten lintujen kanssa. Niiltä on vissiin mennyt pesäpuu, kun sen sorttista reviiritaistelua on tässä parina päivänä nähty. Milloin varis jahtaa korppia ja milloin joku varpusen näköinen varista. Ilmeisen vihaisia ne tuntuvat toisilleen olevan. Jossain museon räystäällä tai siinä kuusessa on ollut myös pulujen pesä, koska siltä suunnalta on kuulunut pitkin alkukesää kujerrusta. Täytyy tarkkailla nyt näitä omia parvekkeita ja räystäänalusia, ettei sinne ala rakentumaan mitään pesännäköistä.

Rai rai rai!

Ennen:

Jälkeen:

JA
Ennen:

Jälkeen:

17 lavaa betonikiviä ja 52 neliötä noppakiveä kannettu, paritettu ja sovitettu. Minun homma kiveysten suhteen alkaa olla loppu. Finito, förbi, over!

Huomenna saan ylennyksen, kivien kantajasta ja parittajasta kiveäjäksi! Tuo parikymmentä metriä sokkelinjuurta kun ei ole niin tarkkaa hommaa, että minäkin kelpaan sitä tekemään.

Meidän ja naapurin rajalle tulee muurikivi, mutta he eivät ehdi pihahommiin ainakaan ennen juhannusta. Näin ollen tuo rajalla oleva viimeinen 20m x 0,27m soiro jää odottamaan aikaa parempaa. Se sopii meille sikälikin hyvin, että viimeiset kivet ovat nuo tuossa etualalla kasassa olevat. Niitä täytyy hakea nelisen neliötä lisää.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, betonikiviä jäi nelisen neliötä yli. Niistä tehdään viikonloppuna autotallin taakse laatoitusta "huoltokäytäväksi". Sinne tulee jossain vaiheessa paitsi kottikärryjen ym. säilytyspaikka, myös tynnyri, johon olisi tarkoitus kerätä talteen sadevettä istutuksia varten. Onpa sitten parempi kulkea letkun kanssa. Hiukan harmittaa, kun olin haaveillut, että johonkin pihan puolelle mahtuisi joku vanha kaunis tammitynnyri sitä sadeveden keruuta varten. Luontevaa paikkaa ei kuitenkaan oikein ole löytynyt, joten tynnyri joutuu tallin taakse pimeimpään peränurkkaan. Naapurin rouva lupasi, että hän voi aina välillä käydä ihailemassa tynnyriä vintin ikkunasta. :)

Tämän verran oli 52 neliössä epäkeskoja vinkuroita. Kun noistakin kolmanneksessa löytyy vielä yksi ehjä sivu (voi  käyttää vielä sokkelin juuressa) ja loputkin voi käyttää kaarteissa, hävikki on yllättävän pieni. Tuo takempi kasa on tontilta muinoin kerättyjä nupukiviä, joille en ole keksinyt vielä paikkaa. Ehkä jonkin istutuksen kulmaan tm.

Bermudan kolmio

Pihastamme on tullut varsinainen räkättirastaiden hautausmaa. Tänään hautasin jo viidennen räksän kahden viikon aikana. Meillä on aika paljon ikkunapinta-alaa talossa ja koska en oikein pidä verhoista, räksäraukat  näkevät vain lasista heijastuvan taivaan ja jysäyttävät oikein kunnolla päin. Neljä viidestä törmäilijästä on lentänyt parven isoon ikkunaan, joten täytyy vissiin vähän antaa periksi tästä minimalismista ja ruveta vielä ennen juhannusta ompeluhommiin. Toisaalta naapurit varmaan tykkäisivät enemmän,  jos verhot jäisivät tekemättä ja me eliminoisimme marjasyöpöt lähitienoilta.

Räksiin liittyen kävi tänään aika inha juttu. Olin nimittäin tuossa pihalla virittämässä narua pyykinkuivaustelineeseen, kun kävin ihmettelemään, että mikä ihmeen raadon haju tässä leijuu. Tutkailin sitten vähän ympäristöä ja kuinka ollakaan lautakasan juurelta löytyi kuollut räksä. Otin pari keppiä kuljettaakseni räksän havuryhmää varten kaivettuun kuoppan, mutta kun käänsin linnun, meinasi päästä oksennus. Sen maha oli aivan täynnä pieniä toukkia ja haju oli aivan karmea. Pääsin linnun kanssa kuopalle, mutta en pystynyt enää peittämään sitä, kun oksetti niin paljon. Yökkäilin ja yökkäilin ja juoksin pitkin pihaa etsimässä paikkaa, missä raato ei enää haisisi. Lopulta oli pakko juosta sisälle nuuhkimaan ruokakippoja, että sai sen hajun pois nenästä. Parin tunnin päästä olin sen verran kasannut itseäni, että pystyin palaamaan kuopalle peittämään linnun. Yllättävän kauan sitä ihminen pystyy pidättämään hengitystä, kun on ihan pakko. :)

Länsinaapurin täti kertoi myöhemmin, että hänen ollessaan meidän pihallamme viikonloppuna, yksi räksä oli lentänyt ikkunaan, tuupertunut ja kävellyt lautakasan luo. Se oli varmaan mennyt sinne tarkoituksella turvaan lepäämään. Tai kuolemaan. Surullista.

Tolppa

Betonikiveyksiä on enää yksi ruutu tekemättä. Melkein uskaltaa jo tuulettaa. Olemme käyttäneet hiukan alkuperäistä suunnitelmaa enemmän graniittikiviä, joten betonisia jäi parisataa yli. Ne laitetaan todennäköisesti autotallin taakse "huoltokäytäväksi". Huomenna alkaa viimeinen rutistus noppakivien kanssa. Kasa on huvennut sitä tahtia, että niitä joutuu varmaan hakemaan vähän lisää.

Ennen kuin viimeisen ruudun voi kivetä, täytyi pystyttää pergolan tolppa. Se olikin tämän illan viimeinen puhde.

Tässä tolppa paikoillaan. Pergola on vielä vähän vaiheessa, joten se löytänee tiensä korkeuksiin myöhemmin.

Perun aiemmat sanani kumipintaisten työhanskojen erinomaisuudesta kivihommissa. Olen kuluttanut viimeisen kahden viikon aikana varmaan viisi paria hanskoja. En ole muistanut ostaa uusia, eikä yhtiä hanskoja varten jaksaisi lähteä kauppaan, joten olen käyttänyt niitä oikein ja nurin päin ja eri käsissä mätsätäkseni peukalon tyveen ehjän reunan. Mutta ei voi mitään, nyt ne on jo niin raadot, että huomenna täytyy vielä hakea hanskat tai parit. 

Hyviä uutisia!

Hän elpyy!

Nostin sitruspuun "vilpolaan", mikä on kyllä iltapäivisin pikemminkin tropikaario, kun ilmastointia ei ole vielä viimeistelty. Ei mennyt kuin viikko, niin johan alkoi silmuja ilmestyä ja nyt lehteä pukkaa niin maan hirmuisella vauhdilla että! Tuttu kukkakauppias kyllä epäili, että satoa tuskin tulee enää tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna sitten!

En minä ihan toivoton puutarhuri olekaan! :)

Kivi

Sain vihdoin viime viikolla pihallemme kiven, jonka loppusijoituspaikka on erkkerin vieressä oleva kukkapenkki. En ole pystynyt kirjoittamaan tästä aiheesta aiemmin lähinnä ärsytyksestä ja pettymyksestä johtuen. Nyt alan onneksi jo pikku hiljaa rauhoittua...

Haaveilin siis, että penkkiin tulisi noin kuution kokoinen harmaa kivi, jonka päällinen olisi sen verran sileä, että siihen voisi pimeänä syysiltana laittaa vaikkapa lyhdyn tunnelmaa tuomaan. Mies oli ensin vastahakoinen, sillä kivien kuljetus ja asennus on hirveän työlästä hommaa. Lopulta hän kuitenkin suostui (ihana kun on!), joten lähdimme etsimään kiveä Tykkimäen soralta ja tästä lähistöltä ihan tien vieriltä (Huom, maanomistajalta pitää aina kysyä lupa kiven ottoon!). Kiven löytäminen oli hankalaa, ne olivat aina joko liian isoja tai liian pieniä, liian kulmikkaita tai väärän värisiä. Lopulta löysimme yhden kiven kaverimme hallitontilta (onneksemme juuri sieltä, missä traktoriakin säilytetään).

Kiveä ei voinut kantaa traktorin kauhassa, joten miehet näkivät todella ison vaivan lastatessaan sen traktorin kyytiin, ajaessaan sen tontille ja asettaessaan sen penkkiin. Traktorin kauha ei tietenkään ylettynyt laatoituksen yli kukkapenkkiin, joten kivelle piti ensin rakentaa "silta", jota pitkin se valutettiin paikalleen.

No, mikä minua sitten harmittaa?

- Kivi on liian pieni (suurempaa ei olisi saanut noilla vehkeillä tuotua).

- Kivi on väärän värinen, olisin halunnut harmaan enkä haalean vaalean punaista (tiesin tämän, mutta harmaata ei löytynyt ja parempi väärän värinen kivi kuin ei kiveä ollenkaan). Tykkimäen soralla olisi ollut valkoinen ja ajattelin silloin, että se jää liian haljuksi valkoista taloa vasten. Kuitenkin nyt tuntuu, että ehkä sekin olisi ollut parempi.

- Kivi on asennettu liian syvään (miehet eivät tajunneet, että multa tulee ainakin 10-15 cm laattapinnan yläpuolelle). Se täytyy siis vielä nostaa, jos meinaa, että siitä näkyy muutakin, kuin 20 senttiä lakea.

- Kivi on väärin päin, se täytyy vielä kääntää (vaikka miehet näkivät jo hirveästi vaivaa kääntäessään sen näin päin). Tarkoitus oli, että kun portista tulee pihalle, kivi näkyy mahdollisimman isona. Nyt portille päin näkyy juuri se kapea reuna - kuin peruna, mikä on tökätty pystyyn maahan. En ole pettymykseltäni pystynyt ottamaan vielä edes valokuvaa siltä puolelta. Eniten harmittaa se, että miehet todella näkivät vaivaa kiveni eteen. Tuntuu, etten voi edes olla pettynyt, kun se loukkaisi heitä niin paljon.

Ja mikä ärsyttävintä: Seuraavana päivänä töissä kun purin kollegoille tätä kivimurhetta, niin yksi heistä kertoi, että "Juu, meillä kävi ihan sama moka ensimmäisellä tontillamme. Toisella tontilla sitten opin, että Tykkimäen soralta saa valita ihan minkä kiven haluaa ilmaiseksi ja he tuovat sen kuudella tai seitsemällä kympillä pihaan JA asettavat sen ihan mihin kohtaan tahansa, ihan mihin asentoon tahansa tuosta noin vain kivien nosteluun tehdyllä koneella. Yritin vähän vihjailla miehelle, että vieläköhän tuon kiven voisi vaihtaa, mutta aika tiukka ei sieltä tuli. Ei kuulemma mahdu Tykkimäen soran koneet meidän pihaan (uskoo ken tahtoo).

Toisaalta ehkä jätänkin kiusallani juuri tämän kiven juuri noille sijoilleen, missä se nyt on. Kaikkien kontrollifriikkien äitinä minulle tekee ihan hyvää nähdä JOKA päivä tämä epätäydellisyyden ruumiillistuma kukkapenkissä töröttämässä. Täytyy laittaa siihen pronssinen muistolaatta: "Aina ei hommat mene niinkuin haluaisi".

Nyt viikon kiveä katseltuani alan onneksi jo pikkuhiljaa tottua siihen. Väri ei harmita enää niin paljon, kyllä tuo punainen kuitenkin on parempi kuin valkoinen. Kiven päällinen on juuri sellainen kuin pitää - kyllä siihen lyhdyn tai pari saa ja sehän oli tärkeintä. Ja kun kivi vielä käännetään oikein päin ja nostetaan ylemmäs ja siihen tulee ympärille kasveja, siitä tulee varmaan ihan hyvä. Työtä se kyllä taas vaatii. Ja mikä pahinta: Muiden työtä.

No mitä sitten opimme tästä episodista?

1. Vaikka selvittelen näitä pihahankintoja tarkkaan, tässä kohtaa olisi pitänyt olla vielä tarkempi, jututtaa kollegat ennen kiven hakua sekä kysyä Tykkimäen soralta kiven hinta eikä luottaa siihen, että "Juu juu varmaan kalliiksi tulee kuljetukset!".

2. Ei saa koskaan olla itse poissa paikalta, kun kivenlohkaretta asetellaan paikalleen. Muut eivät näköjään osaa lukea ajatuksiani.

Kuusi

Meillä herättiin tänä aamuna kello 6.34 tällaiseen:

Naapurin eli Putkiradiomuseon pihakuusi sai kyytiä.

Yhdeksältä kun minä heräsin, siitä oli enää kanto jäljellä. Ja komea kanto olikin. Museon väki aikoo kuulemma jättää sen muistoksi toimittamaan kahvipöydän virkaa pihalle. :)

Puun lähtö on surullinen asia, sillä se antoi oksillaan putkiradiomuseon pihalle kivan "katon" ja majamaista tunnelmaa. Nyt piha näyttää valjulta ja tyhjältä. Toisaalta onneksi kaatoivat nyt, puu oli latvasta jo aika laho. Olemme jo pitkään kuulleet huhuja ja pelänneet, että puu lähtisi, koska se on ollut hyvä näkösuoja kerrostalolle päin. Nyt kun puu on poissa, huomaamme onneksi, että ei se niin tärkeä näkösuoja ollutkaan. Sen taakse jäi vielä muita puita + meidän pihalle samaan kohtaan tulevat puut.

Tässä vielä kuusen muistoksi sen nimikkokappale, Sibeliuksen Kuusi Eero Heinosen esittämänä. 

Miten sekin jaksaa joka kerta sykähdyttää!

http://www.youtube.com/watch?v=rGE3TdMx25s


LISÄTTY 13.6. Pääsimme kuusen kaadon tiimoilta oikein paikallismediaan. Kouvolan Sanomien Napakat-tekstaripalstalla oli tänäaamuna viesti:

"Radiomuseon kuusi sai lähteä, kun varjosti uutta ökytaloa. Sääli."

Hih! :) Muutama päivä sitten joku kyseli samaisella palstalla, miksi radiomuseon pihalta kaadettiin täysin terve kuusi. Varsinaisia asiantuntijoita!