Pergola

Viikko sitten viimeisteltiin pergola. Siitä tuli tällainen:

Jo lukuisaan kertaan kiroamani asetelma pääoven vieressä sai taas uuden ilmeen, kun Asteritin kuolivat käsiin. Tällä kertaa kokeilen Tuijan, Muratin ja jonkun hopeahässäkän (jotka ovat siis viihtyneet putinassaan koko kesän, toisin kuin alituiseen vaihtuvat kukat) rinnalla Callunaa. Lisäksi ostin alesta kolme Erikaa ja alla näkyvän ruskean ruukun. Asetelma päätyi toistaiseksi takaterassille.

Apulaispuutarhuri

'

Hän muutti meille tänään: Touko, rottien ja muiden puutarhan pientuholaisten pahin painajainen.

Touko hokasi heti, mitkä hommat kuuluvat hänen vastuualueeseensa. Pehmorotta sai päivän mittaan melkoista kyytiä.

Ei siis ihme, että lopulta tuli väsy. Hyvää yötä kaikille!

Kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset

(Tämä postaus valmistuu vaiheittain, sitä mukaa kun penkitkin.)

Olemme pähkäilleet kovasti, mistä materiaalista tekisimme kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset. Kasvimaan pähkäily jatkuu edelleen (aitoa hirttä vai rumaa mutta käytännöllistä kestopuuta). Kukkapenkeissä päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että teemme ne...

...PUNAISESTA TIILESTÄ!

Tiedän, tiedän! Hurja väri. Aivan hurja tähän meidän mustavalkomiljööseemme. Mutta ehkä siksi siitä voikin tulla ihan kiva. Tai sitten ei... :)

Ja tiedän - voi olla, että routa heittelee tiilet vinksin vonksin ja on mahdollista, että jää nakertaa niihin koloja. Mutta ajatus tiilimuurista on kaihertanut takaraivossa sen verran kauan, että jos on edes pieni mahdollisuus, että viritys pysyy kasassa, on sitä pakko ainakin kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta ja niin pois päin.

Vähän prototyyppikikkailuksihan tämä menee, mutta toisaalta tämä on ihan hauskaa askartelua. Varsinkin, kun askartelun hoitaa mies ja minä voin keskittyä dokumentointiin. Kiperin kysymys lienee se, miten minimoida säävauriot. Luvassa on ainakin näin alkuun hiukan betonia, harjaterästä ja sen sellaista.

Homma eteni näin:

Su 29.8.2010 teimme anturalaudoituksen.

Viime viikonloppuna (7.9.) appiukko ja mies valoivat penkkien anturat. Jätimme ne hiukan maanpinnan yläpuolelle, jotta alin tiilikerros ei olisi ihan välittömässä kontaktissa maahan. En tiedä, auttaako tuo mitään, mutta joka puolella, missä olemme tällaisia tiilirakennelmia bongailleet, olemme havainneet, että tiilet ovat murtuneet herkemmin, jos ne lähtevät ihan maan tasalta. Varmuudeksi meidän muurillemme tulee siis pieni betoninen "jalusta".

Tiilien väri ei osunut ihan nappiin - olin toivonut punaisempaa. Mutta sävy kuulemma riippuu saven laadusta ja poltosta. Kyselimme muutamilta tiilitehtailta mahdollisimman punaista tiiltä ja monilla sävy oli vielä oranssisempi, joten tällä nyt mennään. Kai punaisempaa olisi jostain löytynyt, jos olisi jaksanut alkaa metsästää.

Hankala pähkäiltävä oli myös se, käytämmekö rakennelmaan reikä- vai umpitiiliä. Kävimme hipelöimässä ainakin Kuusankoskitalon ja Helsingin Länsimäen kirkon tiilirakennelmia ja ne tuntuivat olevan reikätiilestä. Yksi inssi suositteli kyllä umpitiiltä, mutta siitä huolimatta otimme riskin. Ajattelimme, että ehkä reikätiili pysyy helpommin kuivana. Mene ja tiedä!

Niin - ja tänään (11.9.) sitten jo muurataan! Isäni on päämuurari ja mies toimii hanslankarina.

Torstai 16.9.2010

Miehet ovat ahkeroineet sen verran pitkää päivää, että tälle päivälle on jäljellä enää viimeistelyä (kallistusvalut "altaiden" sisäpuolelle) ja jälkien siivousta. Viikonloppuna ehkä jo laitetaan patolevyt ja mullat paikoilleen. Sitten eikun istuttamaan! Minun pitäisi hakea mökiltä betonikiviä tai jotain muuta, millä tehtäisiin tuonne ruohon puolelle pieni nurmikonleikkuuta helpottava laatoitus / reunus altaiden ympärille. Siis niin, että nurmi ei lähde heti muurista, vaan siihen väliin tulisi jotain, minkä päältä leikkurin pyörän on hyvä mennä.

Ainiin - tällaiset niistä sitten tuli:

Aika kivat, vaikka itse sanonkin. Saatiin väriä pihaan ja vielä kun istutan noihin jotakin, mikä vähän roikkuu reunan yli, niin a vot! Aluksi väri tuntui liian oranssiselta, mutta siihenkin alkaa tottua. Se huono puoli tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvässä vinkuran muotoisessa altaassa on, että kun siitä tuli nyt noinkin korkea, en enää voi laittaa siihen mitään ihan hirmu korkeita perennoja. Mutta jos niitä tekee joskus oikein mieli, niin ehkä pihaan voi laittaa vielä kolmannenkin penkin. Ensin on kuitenkin vuorossa kasvimaan reunusten teko. Nehän tulevatkin puusta. Sitten joskus.

2.10.2010


Teimme pari viikkoa sitten myös kasvimaan reunukset. Minä olisin halunnut hirttä, mutta toteuttava osapuoli, eli mies, päätti tehdä ne kestopuusta. Reunuksesta tuli tällainen:

Ensi kesänä se olisi tarkoitus vetää samalla käsittelyaineella kuin terassilaudatkin. Ja kylvöhommia on tietysti tiedossa ensi vuodelle. Osaan tuosta tulee siis kasvimaata; salaatteja, yrttejä, sipuleita, porkkanoita, ehkä hernettäkin. Lisäksi siihen voisi laittaa jotain kukkia, pensaita, köynnöksiä tm. Täytyy talven aikana hahmotella kasvivalintoja.

Ehkä laitan vielä jossain vaiheessa kuvat täysin valmiista penkeistä kasveineen, eli...

...To be continued...

Kesäkuulumiset

Hei taas pitkästä aikaa!

Ja pahoittelut, että blogini on viettänyt hiljaiseloa viime aikoina. Syy on kuitenkin mitä parhain - kulunut kesä nyt vain kerta kaikkiaan oli niin ihana, ettei tullut mieleenkään käyttää sitä blogin päivittämiseen. Toisaalta olimme päättäneet miehen kanssa jo etukäteen lomailla vihdoinkin kunnolla tänä kesänä, joten eipä tällä pihalla ole paljon tapahtunutkaan sitten viimeisimmän postauksen.

Jotain pientä kuitenkin:

Yhtenä heinäkuun iltana sain inspiksen öljytä terassin ja parvekkeet. 

Käytin öljyämiseen Tikkurilan terassisuojaa, värinä ruskea. En uskaltanut käsitellä lautoja kuin kerran, kun niinkin sävystä näytti tulevan oikeastaan juuri passeli. Mökillä vedimme terassilaudat kahteen kertaan ja niiden sävyksi tuli mielestäni jo vähän turhankin tumma ruskea. Sen perusteella ajattelin, että vetäisin laudat ensi kesänä saman tuotteen kirkkaalla versiolla, mutta koska tämänkin kesän aikana laudat ehtivät jo vaaleta jonkun verran, taidan kuitenkin tehdä kakkoskäsittelyn edelleen samaisella ruskealla.Yllä olevat kuvat on otettu sateisen yön jälkeen elokuun lopulla ja lisäksi kamerani korostaa liikaa sinistä, joten kannattaa huomioida, että sävy ei ole ihan sama kuin luonnossa.

Tämän kesän työlistalta löytyi nurmikon asentamisen lisäksi pensasaidan istutus museon puoleiselle rajalle. Ryhdyin tuumasta toimeen viime viikonloppuna. Kävimme adoptoimassa ystäväni Valamon(?)ruusut, kun hän halusi niistä eroon. Leikkasimme pensaat tapille, kaivoimme juuret ylös ja istutimme ne omaan pihaan ilman mitään liotteluja tai lannoituksia. Saas nähdä mitä näistä tulee vai tuleeko näistä mitään. Ruusua on noin puolet aidan pituudesta.

Eilen istutin loppupätkäksi marja-aroniaa. Päädyin astiataimiin, koska kaiken keskeneräisyyden keskellä en jaksa odottaa enää yhtään ylimääräistä vuotta, että piha alkaa näyttää joltakin. (Taimet K-Raudasta.)

Länsinaapurin rajalla oleva orapihlaja sai kokea tuuhennusleikkauksen taas perinteisesti ennen taiteiden yötä. Tuolle kirsikalle pitäisi viissiin kohtapuoleen tehdä jotain. Se ei tunnu kasvavan korkeutta ollenkaan, joten oksaleikkureille lienee käyttöä. Täytyisi vaan ensin opiskella leikkaamista hiukan. 

Kyseinen kirsikka oli muuten valmiiksi tässä tontilla, todennäköisesti naapurin puolelta tänne karannut. Siirsimme sen tonttia raivatessa koneiden tieltä tuohon reunaan odottamaan lopullista paikkaansa. Puu juurtui siihen ja paikka osoittautui lopulta oikein hyväksi, joten ei sitä sitten enää mihinkään siirretykään.

Tämän kesän suurin murheenkryyni on ollut ulko-oven vieressä oleva kukka-asetelma. Siinä ei ole tahtonut viihtyä oikein mikään kesäkukka. Alun perin siinä oli ruusuja, jotka härmääntyivät. Sitten siinä oli markettoja, jotka eivät suostuneet tekemään uusia kukkia, vaikka kuinka nypin kuihtuneet pois. Kuitenkin pikku tuija ja muratti viihtyivät siinä oikein hyvin eivätkä olleet moksiskaan kasvupaikasta. 

Pari viikkoa sitten hankin asetelmaan lopulta kuvassa näkyviä pinkkejä (taas kamera laimentaa värit) kukkia, joiden nimeä en enää muista. Päädyin tuohon myyjän suosituksesta, kun kerroin, millainen kasvupaikka on ja mitkä kasvit siinä ovat aiemmin viihtyneet. Se on viihtynyt hyvin ja tekee valtavasti uusia nuppuja ja kukkia. Viihtyminen voi kyllä johtua siitäkin, että helteet ovat ohi. Tuohon asetelmaan sopivan kasvin metsästys jatkunee ensi kesänä.

Ainiin, ja vielä yksi juttu! Kolmen viikon kuluttua meille muuttaa pieni apulaispuutarhuri:

Hän tulee aluksi kuukauden koeajalle, jonka aikana pitäisi selvitä, onko meistä koiraperheeksi vai ei. Uljaalle rottakoiralle ja pikku naskalihampaille olisi kyllä käyttöä - löysin nimittäin viime viikolla kukkapenkistä (jossa ei ole vielä yhtään kasvia) hiiren kolon.

Loma jatkuu

"Parin viikon" puutarhanhoitolomani jatkuu ja jatkuu. Helteet pehmentävät pääni ja loiventavat liikeeni. Melkein päivittäin on ollut pakko paeta mökille. Illalla on sitten jaksanut vähän touhuta - nurmikon kastelua ja leikkausta, terassilautojen öljyämistä ja sen sellaista.

Olen vihdoin uskaltanut puklauttaa suustani ulos sen, mitä olen pitkään takaraivossa pyöritellyt:

En haluakaan betonikivestä tehtyjä kohopenkkejä.

Nyt täytyy miettiä, mistä ne tehdään. Ehkä tiilestä tai puusta.

Ystäväni voivotteli, kuinka haluaisi eroon rumista hansaruusuistaan. Minä riemastuin, kun haluaisin juurikin hansaa tai kurttulehteä (tai jotain helppoa ja värikästä) pensasaidaksi. Taidan käydä adoptoimassa juurakot, kunhan keli viilenee.

Kamera lähti miehen mukana maailmalle. Minä taidan lähteä rantaan.

Riemuntai!

Meillä on vihreää!

Nurmi toimitettiin tällaisina kääryleinä:

Asentaminen oli hirmu nopeaa:

Kastelimme nurmea alta ja päältä:

Sitten se vielä jyrättiin verkkojyrällä:

Lopuksi joimme juhlan kunniaksi tämän kesän ensimmäiset pihakahvit. Nurmen tulo lopetti meiltä pihakiireet. Kaikki, mitä tästä eteen päin tapahtuu, saa tapahtua omaan tahtiinsa. Enää emme ole minkään aikataulujen orjia. Vain kastelu ja kitkeminen on pakollista.

Olen niin iloinen, että ratkean kohta liitoksistani! Olemme tehneet talon suhteen suunnittelusta listojen laittoon saakka kaiken minkä vain voi itse. * H-i-t-a-a-s-t-i ja vaivalla. Ihanaa, että edes tämä yksi asia tuli valmiiksi nopeasti ja helposti! Periaatteessa siirtonurmi ei oikein sovi nuukalle luonteelleni, mutta nyt kun se on paikoillaan, on selvää, että se oli kyllä paras valinta, minkä olemme vähään aikaan tehneet, kunhan se nyt vain juurtuisi! Kastelin nurmea illalla monta tuntia, en millään malttanut tulla sisään.  
*Itse = Minä, mieheni, ihanat appivanhemmat ja muutamat talkoilleet kaverit.

Nyt aion pitää parin viikon tauon pihahommista. :)

Aatto

Huomenna. Voi huomenna! Miten maltan odottaa!

Kokovartalolomailua

Juhannuksena oli tarkoitus tehdä kasvimaan reunukset. Lähdin torstaina asioille, ostoslistalla 40 metriä mäntyparrua, sekä jotakin patolevyn tyyppistä ja kyllästeainetta parrujen suojaksi.

Autossa tulin järkiini. Olemme olleet aika stressaantuneita viime aikoina ja alkoi tuntua, että nyt on mittari täynnä. Käänsinkin auton keulan kohti toria. Kotiin palasin kera mansikoiden, juhannusherkkujen ja kesäkukkien. Ja tulipa kirjastostakin haettua kasa lukemista.

Täytyy tunnustaa, että torstai-illan ja perjantain rehkimme vielä mullan kimpussa (ks. edellinen postaus), mutta puolustukseksi sanottakoon, että kylläpä tuntui hyvälle, kun sai pihan siistiksi. Stressikäyrät lähtivät laskuun saman tien. 

Vaihdoin juhannuksen kunniaksi rapulle uudet kukat härmääntyneiden ruusujen tilalle. 

Yrtitkin pääsivät vihdoin takapihalle vähän tuulettumaan. Kuinkahan monta kertaa olen tämänkin asian aikonut toteuttaa tänä kesänä, mutta en ole saanut aikaiseksi? (Monta!)

Palautimme traktorin omistajalleen ja ehdimme Mäntyharjun mökille juuri parahiksi kokkoa katsomaan.

Vinkiksi muille pihatöiden uuvuttamille täydellisen stressinpoistoviikonlopun resepti:

Pestään parkkiintunut nahka järvivedessä 
ja levitetään pintaan saunahunajamarinadi.

Kypsytetään lauteilla 100 asteessa noin tunti välillä vihtoen.

Grillataan kylkeä auringossa juorulehtiä lukien.

Annetaan muhia hetekan uumenissa kolmeen otteeseen, 
yhteensä 24 tuntia.

Hämmennetään järvivettä airoilla, kunnes päästään saareen.

Sytytetään nuotio ja kuumennetaan nokipannukahvit kiehuvaksi.
Maustetaan ripauksella mölkkyä ja mato-onkimista.
Lisukkeeksi uusia perunoita ja kuohuvaa.

Nautitaan kera sukulaisten ja tuttavien!

Juhannussiivo

Juhannus on meillä herttainen,

kirkas taivas on sininen.

Pirtti on jo pesty, puhtoinen (no ei kyllä valitettavasti ole),

pihamaakin laastu on (näin on!).

Saimme perjantaina mullat levitettyä ja laatat lakaistua saumaushiekasta. Jäämme odottamaan tiistaita ja nurmea. :)

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Tilannepäivitys

Päätimme kaivaa tuon museon sivustalla olevan viimeisenkin 8 metriä pensasaidan pohjaa (60cm syväksi "ojaksi") nyt, kun kaivuria voi vielä käyttää, ettei tarvi alkaa käsin nypeltämään. Se jätettiin pohjia tehdessä kaivamatta, jotta pihaan on pystynyt ajamaan kuorma-autoilla. Nyt, kun puutarhamullat ovat tulleet, "ojan" voi kaivaa ja täyttää sen saman tien mullalla. Koska tässä menee nyt tämä ilta ja mullan tasaamiseenkin on varattava luultua reilummin aikaa, siirsin nurmikon toimituksen suosiolla ensi viikon tiistaille. Nyt on siis juhannus aikaa relata. Mökkiviikonloppu tulee tarpeeseen, kun tämä viikko on ollut ihan kauheaa stressiä näiden aikataulujen ja maansiirtohommien kanssa.

Ei mene niin kuin Strömsössä

Tämä pihan tekeminen on kyllä välillä niin sieltä ja syvältä, kun ei itse osaa eikä tiedä ja on täysin muilta saatujen tietojen varassa. Ärsyttävintä on, kun yksi neuvoo yhtä ja toinen toista ja itse on ihan hermona, kun ei tiedä, miten päin tekisi. Erityisesti tämä on tullut ilmi siinä, kun kysyy, millaiset kasvit menestyvät missäkin pihamme penkissä. Kaikki sanovat eri tavalla ja jopa sama ihminen saattaa ensin sanoa yhtä, mutta sitten muuttaakin mielipidetään.

Toinen hyvä esimerkki on tämä multahomma: Kaksi erittäin kokenutta harrastelijapuutarhuria sanoi minulle, että havut, alppiruusut ym. eivät voi sietää kalkkia, eli niille täytyy olla kalkitonta multaa. Lisäksi kahdessa puutarhaliikkeessä suositeltiin havu- ja rhodomultaa, "koska havut ja rhodot ei kestä kalkkia". Siinä vaiheessa ei puhuttu mitään mistään pH-arvoista. No, meikäläinen käyttää tuntitolkulla aikaa ja soittelee ympäri kylää etsiäkseen 16 tonnia kalkitonta multaa. Vihdoin Vapo ystävällisesti suostuu minulle sitä tekemään, tosin aika sikahintaan (mutta se heille suotakoon MIELETTÖMÄN hyvästä palvelusta kautta linjan). Multa tuodaan pihaan ja laitetaan työllä ja vaivalla paikoilleen pariin penkkiin.

Sitten menen puutarhaliikkeeseen kysymään, mitkä kasvit sopisivat kyseiseen penkkiin, niin tulee puhetta tästä kalkittomasta mullasta. Kuultuaan sanan kalkiton, myyjä kauhistuu ja pamauttaa, että mullassa pitää AINA olla kalkkia, havumullassa vaan hiukan vähemmän (pH 5,5-5,8) kuin tavallisessa puutarhamullassa (pH noin 6). Nyt minulla on 16 tonnia multaa, jota ei ole kalkittu, jossa ei kasva myyjän mukaan yhtään mikään, kun sen pH on todennäköisesti noin 4. Ja myyjän mukaan sen kalkitsemiseksi minun täytyisi hankkia "valtavat määrät" 25 kilon kalkkisäkkejä, jotta saan sen käyttökelpoiseksi. Voin sanoa, että muutama ärräpää pääsi autossa kotimatkalla, kun näin jo sieluni silmin itseni kaivamassa 16 tonnia multaa pois kuopasta kalkitsemista varten (luulin, että kalkki laitetaan kerroksittain sinne väleihin ja pitää sekoittaa hirmu tarkasti).

No, meikäläinen sitten suurin piirtein itkua tuhertaen soittamaan Vapolle, että onko se tilaamani multa nyt todella ihan täysin kalkitsematonta (itse pyysin sitä) ja että mitäs minun nyt pitäisi tehdä, että saan siitä käyttökelpoista. Siellä ihana setä taas lohdutteli, että Vapon kalkitsemattoman mullan pH on kuitenkin noin 5. He laittavat 150kg kalkkia normaaliin nuppikuormaan (16 tonnia) tavallista puutarhamultaa, joten pH:n nostamiseksi tuonne 5,5:een siitä riittäisi nyt kolmannes tai maksimissaan puolet. Eli 50-75kg kalkkia riittää. Menin heti Agrimarkettiin ja ostin yhden pikkuruisen 40kg:n säkin kalkkia (dolomiittikalkki). Meinsin lentää pyllylleni, kun kassahenkilö kysyi toiselta kalkin hintaa ja myyjä vastasi, että 126 euroa. !!! Onneksi kyseessä oli kuitenkin tonnihinta, eli 40 kilon säkille jäi hintaa kokonaista viisi euroa. Vielä siellä Agrimarketissa yksi myyjä rupesi mesoamaan, että "Eihän tuo 40kg riitä yhtään mihinkään", kunnes kuuli, että Vapo todella laittaa vain tuon 150kg nuppikuormaa kohti normaalistikin, ja perui sitten sanansa. Ja minä siinä välissä jo ehdin taas saada slaagin, kun pelästyin, että Vapon myyjä on laskenut väärin. Mutta tällä mennään nyt! 50-80 kiloa kalkkia tuohon määrään, minkä olen hankkinut. Kolmannes erkkerin edessä olevaan penkkiin, kaksi kolmannesta havuryhmään. Ja toivotaan, että sillä keinolla ensi keväänä minun havut juurtuvat nätisti paikalleen.

Parasta on, että Vapon mukaan kalkin voi heittää mullan pinnalle, josta sade ja lumen sulamisvedet imeyttävät sen multaan, eli minun ei tarvitse edes alkaa kaivamaan yhtään mitään (nämä havupenkit on siis tarkoitus istuttaa vasta ensi keväänä). Huoh!

En uskalla edes ajatella, miten tapissa verenpaineet on siinä vaiheessa, kun pitää niitä kasveja alkaa hankkimaan. Tähänastisissa työvaiheissahan (pohjat, kiveykset, nurmikko, istutusaltaiden reunukset) miehelläni ja isälläni on ollut tietoa ja taitoa siitä, miten hommat hoidetaan. Kohta nuo on kuitenkin tehty ja vastuu pihahommista (eli kasvien istuttaminen ja hoito) siirtyy minulle. Ja minä taas en ole eläessäni istuttanut yhtään mitään. Minulla ei ole harmainta hajua esimerkiksi seuraavista:
- mikä kukka kukkii milloinkin (joka penkissä pitäisi varmaan olla vähän joka kesän ajalle kukkivaa)
- miten syvään mikäkin kasvi istutetaan
- millaisia istutusvälejä pitäisi käyttää
- mitkä kasvit viihtyvät millaisessakin paikassa
- kuinka monta  tainta pitää ostaa
- kuinka isoja alueita aina yhdelle kasville pitää varata
- miten kasveja pitää hoitaa (kastelu, lannoitus, leikkaukset ym.)
- kuinka kauan kestää, että kasvit kasvavat.

Ei ole helppoa tämä puutarhaelämä!

Kiven ja multien siirtelyä

Kivi nostettiin tänään ylemmäs ja se käännettiin oikein päin. Tai no, oikein ja oikein. Ei se oikein mitenkään päin näyttänyt luonnolliselta, kun on tuollainen kolmion mallinen eikä soikea. Mutta nyt se on niin, että portille ja istuskelualueelle näkyvät pitkät sivut ja mattotelineelle kolmion kärki.

Toinen iltapuhde oli siirtää istutusmultakasat paikoilleen odottamaan aikaa parempaa (eli penkkien tekemistä).

Tässä lopputulos.

Huomenna tulee nurmimultien ensimmäinen osa (kaksi kasettia eli noin 35 tonnia). Jos kaikki menee hyvin niin keskiviikkona tulevat loput nurmimullat ja torstaina itse nurmi.

Nyt mie lähen viel siivoomaa vähä pihaa (niinku myö tääl Kymenlaaksos sanotaa).

Laps olen köyhän, kauniin Karjalan

Viime viikonloppuna olimme sukulaisten kanssa kotiseuturetkellä Karjalan Kannaksella. Tässä postauksessa on muutamia luontokuvia matkalta, Lähinnä Pyhäjärven Pyhäkylästä:

Mummoni kotitalo. Edelleen asuttu ja alkuperäisessä kuosissaan, vaikka osa ulkorakennuksista on jo sortunut.

Maisemat pihamaalta.

Pyhäjärvi.

Juhannusruusu mummolan pihamaalta.

Ja pallohortensia.

 

Nämä minun vuohenputkiviljelykset eivät olekaan kovin isoja, ainakaan verrattuna siihen, mitä tuolla entisen Suomen puolella kasvaa. Tässä kuva Pyhäkylän hautausmaalta.

Jättiputki oli vallannut kaikki pellonpientareet.

Kukkamullat saapuivat

Puutarhamullat - sekä kalkitut että kalkitsemattomat - ovat saapuneet. Museon piha kesti kuormurin ja muutenkin meni ihan sujuvasti. Paitsi että... Kuvittelin, että kuormuri senkun kippaa mullat niille suunnitelluille paikoille ja alkuviikosta saamme heti nurmimullat kehiin. Vaan ei. Kuorma-auto ei mahtunut pikkuruiseen pihaamme, joten mullat jätettiin kahteen kasaan tontin eteläpäätyyn. Havumullat sai onneksi laskettua ihan siihen niille varatun poteron viereen, mutta kun yritin alkaa lapioimaan niitä oikeaan paikkaan pois kulkuväylältä, huomasin, että se on ihan hullun hommaa. Pelkästään havumultakasaan (18 tonnia) menisi minulta koko päivä. Saati sitten tuo toinen 18 tonnia, joka pitää kuljettaa tontin vastakkaiseen kulmaan. Pidämme viikonlopun taukoa pihatöistä, mutta alkuviikosta täytyy heti hankkia traktori, bobcatti tai jokin muu värkki, jolla ne saa siirrettyä oikeille paikoilleen.

Tämä multien hankkiminen ja levitys onkin paaaljon hitaampaa hommaa, mitä olin kuvitellut.

Kehonhuoltoa

Olen varannut huomiseksi elämäni ensimmäisen shiatsu-hoidon. Tänään minulle tuli mieleen, että ei olisi varmaan pahitteeksi käydä sitä ennen hierojalla, kun tässä nyt on kuitenkin rehkitty ensin puolimaratonia varten ja sitten pihan kimpussa. Ei minulla ole kuitenkaan mitään kipuja tai kankeuksia ollut ensimmäisen viikon alaselkäoireiden jälkeen, tänäänkin kävin juoksemassa ilman mitään ongelmia.

Siksi olikin yllätys, miten jumissa oikeasti olen. Hierojan ei tarvinnut kuin vähän tökätä pakaraa, käsivartta tai kallonpohjaa, kun ulvoin kivusta. Harvoin hierojalla ollessa sattuu niin paljon, että silmistä vuotaa vettä ja täytyy pyytää taukoja, kun ei kestä käsittelyä.

Hieronta auttoi kyllä, tilasin ensi viikolle taas uuden ajan.

Illalla siivottiin autotalli ja piha, öljysin pihakalusteet toistamiseen ja lakaisin saumaushiekkaa kiveysten väliin.

Jos yöllä ei sada, huomenna tulee kukkamullat!

Mullat

Olen yrittänyt nyt päästä kärryille näistä multa-asioista. Olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen pihaamme kolmenlaista multaa:
* Nurmen alle kompostilannoitettua nurmimultaa
* Kukkapenkkeihin, kasvimaalle ja istutuskuoppiin kalkittua & lannoitettua puutarhamultaa
* Kalkkia kestämättömille kasveille (esim. havut) kalkitsematonta, mutta kuitenkin lannoitettua "havumultaa". EDIT 23.6.2010 Lue myös tämä: http://simsalabimpuutarha.blogspot.com/2010/06/vuoristorataa.html

Tarkoitus oli tilata puutarhamullat täksi päiväksi ja nurmimullat torstaiksi. Ensi viikolla olisi sitten ollut aikaa asentaa nurmi. Mutta...

Tämä samperin sade sössii minun suunnitelmat!

En uskalla tilata multakuormia nyt, kun sataa, sillä autojen pitää ajaa viereisen museon pihan läpi meidän tontille. Näen jo sieluni silmin, mihin kuntoon museon piha menee tällä kelillä kuormureiden alla, kun jo henkilöauto ja peräkärry meinaa upota tonttiemme rajalle. Jos yrittäis nyt hetken pysyä poissa Napakat-palstalta... ;)

Alan jo henkisesti valmistautua siihen, että emme saa nurmea ennen Juhannusta.

Olé, olé, olé, olé!

Kiveäminen on ohi! Viimeinenkin kivi paikoillaan ja ylimääräiset kuskattu mökille seuraavaa projektia odottamaan. Ei jää ikävä!

Suoraan sanottuna: Kolme viikkoa sitten kun kivet tulivat pihalle ja olimme ensimmäisen illan niiden kanssa nypeltäneet, ajattelin, että emme ikinä selviä tästä. Mutta kummasti hommat vaan etenevät, kun tarpeeksi monta iltaa viettää pihamaalla. Ensin siihen tottui, sitten siitä alkoi tykkäämään, sitten se alkoi maistua puulta ja lopulta se olikin jo valmis.

Tässä taas kuvat samoista kulmista kuin ennenkin:

Etupiha:

(Kyllä ne laatat siellä hiekan alla ovat! Meillä oli viikonloppuna tärylätkä vuokralla, jotta saataisiin laatat jämäytettyä mahdollisimman napakasti paikalleen - varsinkin tuohon, mistä autot ajetaan päivittäin moneen kertaan renkaat kääntyneinä. Ennen popottamista piti levittää saumaushiekkaa laatoille, ja nyt kun on satanut, niin niitä ei ole pystynyt harjaamaan pois.) 

Myös pergola otti tänään pienen edistysaskelen: Palkki nousi yläilmoihin. Siihen pitäisi vielä kiinnittää poikkipuut ja sitten se onkin valmis.

Autotallin sivu: Saimme mökiltä autotallin takakulmalle tuollaisen vihreän mehutynnyrin sadeveden keruuta varten. Tynnyri on kuitenkin turhan pieni, joten se vaihtunee isompaan toisella mökillä käynnin jälkeen. Nämä tynnyrit ovat siis vanhoja laiturin ponttooneita (sitä edeltävässä elämässä Makeis&Mehun säiliöitä).

Takapihan laatoitukset pohjoisesta...

...ja etelästä:

Ja vielä viimeinen luiska eteläsivustalla:

Tänään on ollut ensimmäinen täysin sateen "pilaama" päivä. Edellisinä päivinä olemme pystyneet kuuroista huolimatta tekemään normaalisti hommia. Toisaalta sadeillan sai käytettyä hyväksi pihakalusteita öljytessä. Tämä kuva on hämärästä autotallista pokkarin salamalla, joten värit ovat vähän hassut.