Voi ihme!
Rumista, ruttuisista ja koppuraisista gladioluksen mukuloista kasvaakin elämää! Who would have thought!
Aitoelämänlanka kasvaa hojottaa ja olisi pitänyt koulia kai jo aikoja sitten. Vaan en ole vielä löytänyt ruukkujakaan (mahdollisimman pitkiä pajuisia parvekeruukkuja).
Keijunmekko on varsinainen kuhnailija!
Aroniat selvisivät ensimmäisestä talvestaan ja tekevät jo lehtiä.
Juu, pitäisi kitkeä...
Ystävältä adoptoidut Hansa(?)ruusutkin ovat työntäneet hetkellisen epäuskon jälkeen jo ensimmäisen elon merkin maasta. (Vai voiko tämä olla rikka?)
Taimitarhassa jaksellaan hyvin.
Selvästi huomaa, että multatilan koko vaikuttaa taimen kasvuun: Munakennon asukit ovat kaikkein pikkuruisimpia.
Tsinniat taas ovat melkoisia hujoppeja. Saas nähdä, mitä niistä tulee. En tiedä, mitä tein väärin, valoa ne saivat, ja vettä ja rakkautta.
Kliivia on riemastunut keväästä ja puskee kukkaa kukan jälkeen. Tuhoamani sitruspuukin alkaa näyttää elpymisen merkkejä. Nyt kun luvattiin taas lämmintä, se pääsee vilpolaan tehohoitoon.
Torstaina sain postia! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti