Parissa seuraamassani blogissa on viime aikoina listattu inhokkikukkia. (INHOKKIkukkia! Hui sentään - innostunut vasta-alkajapuutarhuri ihmettelee, voiko yksikään kasvi nyt sentään olla inhottava!) Tästä intoutuneena tein minäkin oman listani (ei järjestyksessä eikä kattavasti):
Inhokkikasvi on aika suhteellinen käsitys. Olen huomannut tuolla kylillä "pihojenkyttäyskeikoilla" kulkiessani, että vaikka jossakin pihassa tai puistossa olisi paljonkin omia inhokkikasvejani, kokonaisuus voi silti olla todella kiva ja piha näyttää kauniilta. On esimerkiksi monia pihoja, missä syreeni näyttää todella kauniilta, vaikka se löytyykin inhokkilistaltani ja on saanut omaan puutarhaani toistaiseksi voimassa olevan porttikiellon. Nuo yllä luetellut kasvit ovat siis aika kaukana omasta kauneuskäsityksestäni, mutta silti ne voivat näyttää hyvältä toisten pihoissa.
Minä pidän yksinkertaisista, veistoksellisista ja näyttävistä kasveista. Suosikkejani ovat esim. kuunliljat ja muut liljat, tulppaanit, saniaiset, mehitähdet, taponlehdet, punahatut ja muut "päivänkakkaran näköiset", pionit, unikot, akileijat, kärhöt, tsinniat, "samettikukan näköiset" (ja niitähän riittää!), nukkapähkämö, alppiruusut ja tavalliset ruusut. Näitä toivottavasti tulee omasta pihastani löytymään jossakin vaiheessa elämää. Lehtityyppejä pitää toki penkeissä olla monenlaisia, mutta eniten mieleen ovat syvät tumman vihreät, paksu- tai nahkealehtiset kasvit, joiden lehdet ovat simppelit.
Huomasin, että yllättävän moni inhokkikukkani on joskus kasvanut lapsuudenkotini pihalla. Onkohan niin, että inhokkikasveja on vain kerta kaikkiaan nähnyt liikaa ja niihin on kyllästynyt? Tai sitten kukkamieltymykset ovat alitajuisesti yksi tapa käydä murrosikää läpi - mun OMAAN kotiin ei sit AINAKAAN tule MITÄÄN tällaista kuin täällä. :)
hanhikit
angervot (norjanangervo on ihan kiva)
hortensiat
syreenit (todennäköisesti ensimmäinen inhokkilistalta poistuja)
purppurasydän ja särkynytsydän
pikkutalvion, rönsyasikan ja arovuokon tyyppiset pikkupiperrykset (hopeahärkki on kuitenkin kivojen listalla!)
monet keväiset kasvit, kuten esikot (ei koske palloesikkoa), narsissit, krookukset
niin, ja hyasintit!
vuorenkilvet, ainakin jos ne ovat vanhoja ja räjähtäneitä
parvekekukista pelargoniat
timantti- ja kartiotuijat (ja oikeastaan ihan kaikki tuijat)
Inhokkikasvi on aika suhteellinen käsitys. Olen huomannut tuolla kylillä "pihojenkyttäyskeikoilla" kulkiessani, että vaikka jossakin pihassa tai puistossa olisi paljonkin omia inhokkikasvejani, kokonaisuus voi silti olla todella kiva ja piha näyttää kauniilta. On esimerkiksi monia pihoja, missä syreeni näyttää todella kauniilta, vaikka se löytyykin inhokkilistaltani ja on saanut omaan puutarhaani toistaiseksi voimassa olevan porttikiellon. Nuo yllä luetellut kasvit ovat siis aika kaukana omasta kauneuskäsityksestäni, mutta silti ne voivat näyttää hyvältä toisten pihoissa.
Minä pidän yksinkertaisista, veistoksellisista ja näyttävistä kasveista. Suosikkejani ovat esim. kuunliljat ja muut liljat, tulppaanit, saniaiset, mehitähdet, taponlehdet, punahatut ja muut "päivänkakkaran näköiset", pionit, unikot, akileijat, kärhöt, tsinniat, "samettikukan näköiset" (ja niitähän riittää!), nukkapähkämö, alppiruusut ja tavalliset ruusut. Näitä toivottavasti tulee omasta pihastani löytymään jossakin vaiheessa elämää. Lehtityyppejä pitää toki penkeissä olla monenlaisia, mutta eniten mieleen ovat syvät tumman vihreät, paksu- tai nahkealehtiset kasvit, joiden lehdet ovat simppelit.
Huomasin, että yllättävän moni inhokkikukkani on joskus kasvanut lapsuudenkotini pihalla. Onkohan niin, että inhokkikasveja on vain kerta kaikkiaan nähnyt liikaa ja niihin on kyllästynyt? Tai sitten kukkamieltymykset ovat alitajuisesti yksi tapa käydä murrosikää läpi - mun OMAAN kotiin ei sit AINAKAAN tule MITÄÄN tällaista kuin täällä. :)
Liennytyksiä lienee kuitenkin tulossa. Jotkut bloggaajat ovat panneet merkille, että vuosien mittaan yhä harvempi kasvi tai väri saa enää totaalista porttikieltoa omaan puutarhaan. Maku ja muoti muuttuvat, ja ehkä ihokkikukkiinkin tottuu samalla tavoin kuin inhokkiruokiin, kun tarpeeksi totuttelee. Huomaan tämän jo nyt: Tummanpunaisista ruukkupelargonioista, palavasta rakkaudesta ja kodinonnesta en aiemmin tykännyt yhtään, ne tuntuivat mummoista mummoimmilta kasveilta. Vaan nyt niitä tekisi jo mieli itselle. Tuijista en pidä, niissä on jotain epäaitoa ja vilunkia, mutta vaihtoehtojen puutteessa niitäkin varmaan päätyy pihallemme. Täytyy pitää tämä bloggaus tallessa, niin joskus vuosien päästä voi palata katsomaan kuinka moni tämän hetken inhokeistani löytyy omasta puutarhastani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti