(Tämä postaus valmistuu vaiheittain, sitä mukaa kun penkitkin.)
Olemme pähkäilleet kovasti, mistä materiaalista tekisimme kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset. Kasvimaan pähkäily jatkuu edelleen (aitoa hirttä vai rumaa mutta käytännöllistä kestopuuta). Kukkapenkeissä päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että teemme ne...
...PUNAISESTA TIILESTÄ!
Tiedän, tiedän! Hurja väri. Aivan hurja tähän meidän mustavalkomiljööseemme. Mutta ehkä siksi siitä voikin tulla ihan kiva. Tai sitten ei... :)
Ja tiedän - voi olla, että routa heittelee tiilet vinksin vonksin ja on mahdollista, että jää nakertaa niihin koloja. Mutta ajatus tiilimuurista on kaihertanut takaraivossa sen verran kauan, että jos on edes pieni mahdollisuus, että viritys pysyy kasassa, on sitä pakko ainakin kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta ja niin pois päin.
Vähän prototyyppikikkailuksihan tämä menee, mutta toisaalta tämä on ihan hauskaa askartelua. Varsinkin, kun askartelun hoitaa mies ja minä voin keskittyä dokumentointiin. Kiperin kysymys lienee se, miten minimoida säävauriot. Luvassa on ainakin näin alkuun hiukan betonia, harjaterästä ja sen sellaista.
Homma eteni näin:
Su 29.8.2010 teimme anturalaudoituksen.
Viime viikonloppuna (7.9.) appiukko ja mies valoivat penkkien anturat. Jätimme ne hiukan maanpinnan yläpuolelle, jotta alin tiilikerros ei olisi ihan välittömässä kontaktissa maahan. En tiedä, auttaako tuo mitään, mutta joka puolella, missä olemme tällaisia tiilirakennelmia bongailleet, olemme havainneet, että tiilet ovat murtuneet herkemmin, jos ne lähtevät ihan maan tasalta. Varmuudeksi meidän muurillemme tulee siis pieni betoninen "jalusta".
Tiilien väri ei osunut ihan nappiin - olin toivonut punaisempaa. Mutta sävy kuulemma riippuu saven laadusta ja poltosta. Kyselimme muutamilta tiilitehtailta mahdollisimman punaista tiiltä ja monilla sävy oli vielä oranssisempi, joten tällä nyt mennään. Kai punaisempaa olisi jostain löytynyt, jos olisi jaksanut alkaa metsästää.
Hankala pähkäiltävä oli myös se, käytämmekö rakennelmaan reikä- vai umpitiiliä. Kävimme hipelöimässä ainakin Kuusankoskitalon ja Helsingin Länsimäen kirkon tiilirakennelmia ja ne tuntuivat olevan reikätiilestä. Yksi inssi suositteli kyllä umpitiiltä, mutta siitä huolimatta otimme riskin. Ajattelimme, että ehkä reikätiili pysyy helpommin kuivana. Mene ja tiedä!
Niin - ja tänään (11.9.) sitten jo muurataan! Isäni on päämuurari ja mies toimii hanslankarina.
Torstai 16.9.2010
Miehet ovat ahkeroineet sen verran pitkää päivää, että tälle päivälle on jäljellä enää viimeistelyä (kallistusvalut "altaiden" sisäpuolelle) ja jälkien siivousta. Viikonloppuna ehkä jo laitetaan patolevyt ja mullat paikoilleen. Sitten eikun istuttamaan! Minun pitäisi hakea mökiltä betonikiviä tai jotain muuta, millä tehtäisiin tuonne ruohon puolelle pieni nurmikonleikkuuta helpottava laatoitus / reunus altaiden ympärille. Siis niin, että nurmi ei lähde heti muurista, vaan siihen väliin tulisi jotain, minkä päältä leikkurin pyörän on hyvä mennä.
Ainiin - tällaiset niistä sitten tuli:
Aika kivat, vaikka itse sanonkin. Saatiin väriä pihaan ja vielä kun istutan noihin jotakin, mikä vähän roikkuu reunan yli, niin a vot! Aluksi väri tuntui liian oranssiselta, mutta siihenkin alkaa tottua. Se huono puoli tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvässä vinkuran muotoisessa altaassa on, että kun siitä tuli nyt noinkin korkea, en enää voi laittaa siihen mitään ihan hirmu korkeita perennoja. Mutta jos niitä tekee joskus oikein mieli, niin ehkä pihaan voi laittaa vielä kolmannenkin penkin. Ensin on kuitenkin vuorossa kasvimaan reunusten teko. Nehän tulevatkin puusta. Sitten joskus.
2.10.2010
Teimme pari viikkoa sitten myös kasvimaan reunukset. Minä olisin halunnut hirttä, mutta toteuttava osapuoli, eli mies, päätti tehdä ne kestopuusta. Reunuksesta tuli tällainen:
Ehkä laitan vielä jossain vaiheessa kuvat täysin valmiista penkeistä kasveineen, eli...
...To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti