Esikasvattelua

Päätin, etten laita puutarhaani mitään, mikä vaatii esikasvatuksen. "Tässä ensimmäisenä kesänä on ihan tarpeeksi opettelemista ilman kaiken maailman esikasvatuksiakin!"

Viikonloppuna tuli kuitenkin sellainen olo, että mitäs jos kuitenkin... Kun minun kärsivällisyydelläni ei kuitenkaan malta odotella vielä kokonaista kuukautta että pääsee itse asiaan eli istuttamiseen, niin siihenhän voi ottaa pienet etkot näin mukavasti sisätiloissa.

Taimikasvattamona toimii työhuone. Värkkäsin kasvatusastian siiderilaatikosta ja jätesäkistä. Vasempaan puoliskoon kylvin* Samettikukkaa kasvimaan tuholaistorjujaksi ja oikeaan puoliskoon Tsinniaa. Älkää kysykö miksi Tsinniaa, se vain näytti kivalta. Tuossa pyöreässä maljassa on työkaverilta saatua ohraa pääsiäiseksi. Apulaispuutarhuri on tavattoman kiinnostunut mullasta ja siemenistä. Tosin hänen tittelinsä pitäisi varmaan vaihtaa apulaisesta työnjohtajaksi tai laadunvalvojaksi, sen verran tarkasti hän vahtii jokaisen työvaiheen etenemistä.

*10l taimimultaa, litralla vettä kosteaksi, siemenet siihen, päälle sentin verran multaa ja vielä rei'itetty elmukelmu päälle

Kävin muuten tänään RobinHoodista hakemassa siemeniä. Viisi pussia kahdella eurolla - ei paha, ainakaan jos vertaa Viherpeukaloiden 1,50e per pussi -hintatasoon. Laadusta ja mausta ei kyllä ole sitten mitään käsitystä. 

Yksivuotista silkkiunikkoa, kesäkukkaseosta, ruiskaunokkia, monivuotista idänunikkoa,

avomaankurkkua, tilliä, rucolaa ja lehtisalaattia.

Porkkanat ovat K-Raudasta (3e ja risat per pussi). Vaikka ehdin tilata porkkanansiemeniä jo Viherpeukuilta, ostin kuitenkin vielä tuollaisen istutusnauhan, kun kävi arveluttamaan se rikkojen erottaminen.

Sama ongelma muuten tullee vastaan myös tuon kesäkukkasekoitteen kanssa - en yhtään tiedä, miten erotan aikanaan, mikä on taimi ja mikä rikkaruoho. No, se olkoon sen ajan murhe. :)

Kirsikkapuun leikkaus

Leikkasimme eilen kirsikan. Homma ei ollutkaan ihan yksinkertainen, sillä ensinnäkin se piti kaivaa leikkausta varten ensin hangen alta esiin. Kyseinen kirsikkantaimi on ollut alun perin jo tässä tontillamme ja pihaa tehdessä se vain säästettiin ja iskettiin sivuun "toistaiseksi" odottamaan paikkaa parempaa. Siihen ei kiinnitetty pariin kolmeen vuoteen mitään huomiota, joten se oli päässyt versomaan vähän hassusti. Päälatva oli kuivunut 15 senttimetrin korkeudelle maasta ja puu oli kasvattanut kolme tasavahvaa haaraa, joista vain yksi kasvoi jotakuinkin ylöspäin. (Kuva viime kesältä alla.)

Mietin ensin, että vedän matalaksi koko raaskun. Mutta toisaalta kasvilla on kuitenkin tunnearvoa, kun se on koivun kaatopäätöksen jälkeen ainoa kasvi, joka on ollut tontillamme ennen meitä. Kirsikka sai siis pitää henkensä, vaikka ei siitä varmaan koskaan mitään kaunotarta tule.

En ole aiemmin leikannut puita, mutta isäni oli onneksi auttelemassa. Opin mm., että kannattaa miettiä, minkä silmun jälkeen oksan laittaa poikki. Uusi verso nimittäin lähtee todennäköisesti kasvamaan jotakuinkin siihen suuntaan, millä puolella silmu sijaitsee. Alimmat oksat lähtevät nyt reilun puolen metrin korkeudelta, täytyy katsoa ensi syksynä, pitääkö alimpia oksia vielä poistella. Parturoinnin jälkeen kirsikkainen näyttää nyt tältä (alin 30-40 sentttiä on kuvanottohetkellä jo takaisin hangen alla):

Yhtenä aamuna pihallamme loikki rusakko, joten nyt oli korkea aika myös suojata puu.

Kirsikan kolme latvaa olivat kaikki jo niin paksuja, että oksasaksilla leikkausjäljestä tuli aika ruma. Täytyy ehkä joskus vielä lyhentää noita tappeja sahalla.

Niin, ja heti kun lumet sulavat, täytyy poistaa nurmi kirsikan juurelta. Kasvaa kuulemma paremmin niin.

P.s. Kirsikan leikkausajankohdasta oli netissä taas monenlaista tietoa.

1) Se pitää leikata kevättalvella, kun yöllä on pakkasta, mutta päivällä jo lämmintä. Kuitenkin ennen versomista. "Kevättalvella leikkaussali on steriili ja potilas nukutuksessa."

2) Keskikesällä kukinnan jälkeen. Silloin mahlat eivät ole matkalla mihinkään suuntaan. Keväällä kuulemma vuotaa kuiviin.

3) Ehdottomasti syksyllä. Tosin silloin se on alttiimpi sienitaudeille.

4) Kirsikkaa ei leikata ollenkaan, vain kuolleet ja vahingoittuneet oksat poistetaan.

Valitsin ykkösvaihtoehdon puutarhakirjaa luettuani ja tutoria konsultoituani.

Postia odotellessa

Ensimmäinen tilaus on tehty. Päädyin kuitenkin Viherpeukaloihin, kun siellä tuntuu olevan paras valikoima. Tilasin paria kuunliljaa, valmiin perennaryhmän, hernettä, tilliä, persiljaa ja porkkanaa, sekä auringonkukkia.

Nyt vain toivotaan, että nuo putkahtaa postiluukusta sellaisella viikolla, että minulla on aikaa istuttaa ne maahan. Anoppi neuvoi, että kesäkukkia ei saa istuttaa maahan ennen kesäkuun kuudetta hallan vaaran takia. Oletan, että se koskee tuota perennaryhmää. Kai tuo minun tilaus sitten toimitetaan sopivaan aikaan? Tai jos jo ennen, kai ne pärjäävät hengissä odotusajan? Äääähh ja puuhh!

Anoppi lupasi:

- ruohosipulia

- basilikaa

- saniaisia

- raparperia

- parsasalaattia

- keisarinkruunua

- siperiankurjenmiekkaa

- jättipoimulehteä

- ehkä kuunliljoja

Täytyy hankkia vielä ainakin:

- sipulia

- kurkkua?

- unikkoja (kaverilta?)

- samettikukkaa (toimii kuulemma tuholaistorjujana kasvimaalla).

Pian täytyy perehtyä kirsikan ja marja-aronian leikkuuseen. Nyt alkaisi vissiin olla jo aika, ainakin kirsikalla. (Vai?)

Puutarhaunelmia

Huii... Tästä se nyt taas alkaa - puutarhavuosi. Järjestyksessään jo toinen, täysin erilainen kuin edeltäjänsä (viime vuonna istuteltiin lähinnä nurmikkoa, pensasaitaa ja ruukkukukkia), mutta yhdistävänä tekijänä on edelleen suuri epävarmuus, epätietoisuus ja välillä jopa päätähuimaava pelko siitä, että en osaa enkä onnistu ja kaikki kuolee käsiin.

Mutta "ei se ota jos ei annakaan" (paitsi rutkasti rahaa), "yrittänyttä ei laiteta" (eihän?), "tekemällä oppii" (saas nähdä!) ja "tyvestä puuhun" (ei taida olla paljon vaihtoehtoja). Mentorit, tutorit ja muut tukijoukot on jo hälyytetty hollille ja kuumalinja mestaripuutarhurille anoppilaan on avattu. Onneksi kohta alkavat puutarhaohjelmat!

Tässä kohta puolin pitäisi tilata kasveja. Ajattelin tilata Viherpeukaloilta, kun siellä kaikki on niin helpoksi tehty. Vaan eipä olekaan! Ensinnäkään kaikkea haluamaani ei saa sieltä (mm. avomaankurkku on loppuunmyyty), ja jos joka tapauksessa joudun lähtemään kurkkujen takia kauppaan, miksen sitten saman tien ostaisi kaikkea muutakin sieltä kaupasta. Viherpeukaloiden nettimyymälässä ärsytti myös se, että kasvien kohdalla ei ilmoiteta, kuinka paljon niitä tarvitsen ja missä vaiheessa kesää. Esimerkkinä vaikkapa se herneenviljelyhaaveeni. Herneitä kyllä löytyi nettisivulta monenlaisiakin ja myös tieto, että yhdessä pussissa on 25 grammaa herneitä. Vaan missään ei lue, kuinka monta siementä tuohon 25 grammaan menee ja kuinka tiheään ne kylvetään. Siis: Kuinka monta pussia minun tarvitsee tilata 4 neliön alalle? Alkaa tuntua helpommalta lähteä kauppaan kysymään myyjältä apua, kuin yrittää selvittää tällaisia perusasioita sieltä täältä kirjoista ja nettisivuilta.

Olen miettinyt, että tarvitsisin sellaisen puutarhatukihenkilön. Ihmisen, joka olisi aina käytettävissä tässä vieressä, joka kertoisi, mitä ihania kasveja on olemassa, mitä kannattaa laittaa mihinkin ja ennen kaikkea miten ne pitää istuttaa. Ja joka ehkä tekisikin vähän - ainakin hankalimpia hommia.

Into ei ole kuitenkaan kadonnyt minnekään - päin vastoin. Taas, kun lueskelin uusimpia puutarhalehtiä ja selasin nettiä, sielu meni pienelle kippuralle kaikkien kukkaihanuuksien edessä. Ehkä vielä jonain päivänä minullakin...

Kyl tää täst! Kyl tää täst!

Hei, laittakaas vinkkiä: Mistä muualta netistä saa tilata kukkia (esim. valmiiksi suunnitellun perennapenkin taimineen) kuin Viherpeukaloilta?


p.s. En minä ihan toivottoman toivoton puutarhuri voi olla, kun Clivia kukkii taas:

Se kukkii näköjään täsmällisesti samoihin aikoihin - katsoin albumista, että viime vuonnakin rairuohoaikaan.

Heräilyä talviunilta

Valo alkaa voittaa pitkän pimeän kauden jälkeen ja ajatukset kääntyilevät pikku hiljaa kohti kevättä ja puutarha-asioita. Viherpeukaloilta ehtikin jo tulla sähköpostitse ensimmäinen ennakkomainos viikolla 10 ilmestyvästä kevätkatalogista  - kieltämättä vähän puskan takaa tuli ajatus, että nytkö tämä puutarhakausi jo alkaa. Parin viikon päästä pääsee siis jo suunnittelemaan täysillä, mitä kukkia, pensaita, puita ja hyötykasveja minnekin istutetaan. 

Apulaispuutarhurikin on jo kasvanut isoksi pojaksi

 ja suussa on komea rivi piimähampaita rottia odottamassa.

Olen tehnyt listaa siitä, mitä haluan istuttaa.

Kasvimaa: Porkkanoita, hernettä, salaattia, ruohosipulia, sipulia ja yrttejä ainakin, ehkä punajuuria ja kurkkua. Ja auringonkukkia!

L:n mallinen tiilipenkki: Reunuksille jotakin roikkuvaa, keskemmälle jotakin ei kovin korkeaa.

Vinkura tiilipenkki: Jokin näköeste olohuoneen ikkunan kohdalle, muutoin keskemmälle korkeampaa perennaa tai pensasta, reunoille jotakin hiukan lamoavaa / roikkuvaa. Koska olen erittäin aloitteleva puutarhuri, tilaan ehkä aluksi sellaisen valmiin setin kukkia. Sitten joskus myöhempinä vuosina voin vaihdella ja siirrellä niitä, jos en kaikista tykkää. Siis mikäli ne ovat säilyneet hengissä hoidossani siihen saakka.

Erkkerineduspenkki: Erilaisia havutyyppisiä kasveja ja kiviä.

Muualle pihaan: Kirsikka- tai luumupuu, näköeste (tuijat?) museolle päin, kuusen juurelle saniaista ja muuta aluskasvillisuutta.

Mutta ennen tämän suurempia puutarhasuunnitelmia nautitaan talvesta vielä muutama viikko!

Pergola

Viikko sitten viimeisteltiin pergola. Siitä tuli tällainen:

Jo lukuisaan kertaan kiroamani asetelma pääoven vieressä sai taas uuden ilmeen, kun Asteritin kuolivat käsiin. Tällä kertaa kokeilen Tuijan, Muratin ja jonkun hopeahässäkän (jotka ovat siis viihtyneet putinassaan koko kesän, toisin kuin alituiseen vaihtuvat kukat) rinnalla Callunaa. Lisäksi ostin alesta kolme Erikaa ja alla näkyvän ruskean ruukun. Asetelma päätyi toistaiseksi takaterassille.

Apulaispuutarhuri

'

Hän muutti meille tänään: Touko, rottien ja muiden puutarhan pientuholaisten pahin painajainen.

Touko hokasi heti, mitkä hommat kuuluvat hänen vastuualueeseensa. Pehmorotta sai päivän mittaan melkoista kyytiä.

Ei siis ihme, että lopulta tuli väsy. Hyvää yötä kaikille!

Kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset

(Tämä postaus valmistuu vaiheittain, sitä mukaa kun penkitkin.)

Olemme pähkäilleet kovasti, mistä materiaalista tekisimme kukkapenkkien ja kasvimaan reunukset. Kasvimaan pähkäily jatkuu edelleen (aitoa hirttä vai rumaa mutta käytännöllistä kestopuuta). Kukkapenkeissä päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että teemme ne...

...PUNAISESTA TIILESTÄ!

Tiedän, tiedän! Hurja väri. Aivan hurja tähän meidän mustavalkomiljööseemme. Mutta ehkä siksi siitä voikin tulla ihan kiva. Tai sitten ei... :)

Ja tiedän - voi olla, että routa heittelee tiilet vinksin vonksin ja on mahdollista, että jää nakertaa niihin koloja. Mutta ajatus tiilimuurista on kaihertanut takaraivossa sen verran kauan, että jos on edes pieni mahdollisuus, että viritys pysyy kasassa, on sitä pakko ainakin kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta ja niin pois päin.

Vähän prototyyppikikkailuksihan tämä menee, mutta toisaalta tämä on ihan hauskaa askartelua. Varsinkin, kun askartelun hoitaa mies ja minä voin keskittyä dokumentointiin. Kiperin kysymys lienee se, miten minimoida säävauriot. Luvassa on ainakin näin alkuun hiukan betonia, harjaterästä ja sen sellaista.

Homma eteni näin:

Su 29.8.2010 teimme anturalaudoituksen.

Viime viikonloppuna (7.9.) appiukko ja mies valoivat penkkien anturat. Jätimme ne hiukan maanpinnan yläpuolelle, jotta alin tiilikerros ei olisi ihan välittömässä kontaktissa maahan. En tiedä, auttaako tuo mitään, mutta joka puolella, missä olemme tällaisia tiilirakennelmia bongailleet, olemme havainneet, että tiilet ovat murtuneet herkemmin, jos ne lähtevät ihan maan tasalta. Varmuudeksi meidän muurillemme tulee siis pieni betoninen "jalusta".

Tiilien väri ei osunut ihan nappiin - olin toivonut punaisempaa. Mutta sävy kuulemma riippuu saven laadusta ja poltosta. Kyselimme muutamilta tiilitehtailta mahdollisimman punaista tiiltä ja monilla sävy oli vielä oranssisempi, joten tällä nyt mennään. Kai punaisempaa olisi jostain löytynyt, jos olisi jaksanut alkaa metsästää.

Hankala pähkäiltävä oli myös se, käytämmekö rakennelmaan reikä- vai umpitiiliä. Kävimme hipelöimässä ainakin Kuusankoskitalon ja Helsingin Länsimäen kirkon tiilirakennelmia ja ne tuntuivat olevan reikätiilestä. Yksi inssi suositteli kyllä umpitiiltä, mutta siitä huolimatta otimme riskin. Ajattelimme, että ehkä reikätiili pysyy helpommin kuivana. Mene ja tiedä!

Niin - ja tänään (11.9.) sitten jo muurataan! Isäni on päämuurari ja mies toimii hanslankarina.

Torstai 16.9.2010

Miehet ovat ahkeroineet sen verran pitkää päivää, että tälle päivälle on jäljellä enää viimeistelyä (kallistusvalut "altaiden" sisäpuolelle) ja jälkien siivousta. Viikonloppuna ehkä jo laitetaan patolevyt ja mullat paikoilleen. Sitten eikun istuttamaan! Minun pitäisi hakea mökiltä betonikiviä tai jotain muuta, millä tehtäisiin tuonne ruohon puolelle pieni nurmikonleikkuuta helpottava laatoitus / reunus altaiden ympärille. Siis niin, että nurmi ei lähde heti muurista, vaan siihen väliin tulisi jotain, minkä päältä leikkurin pyörän on hyvä mennä.

Ainiin - tällaiset niistä sitten tuli:

Aika kivat, vaikka itse sanonkin. Saatiin väriä pihaan ja vielä kun istutan noihin jotakin, mikä vähän roikkuu reunan yli, niin a vot! Aluksi väri tuntui liian oranssiselta, mutta siihenkin alkaa tottua. Se huono puoli tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvässä vinkuran muotoisessa altaassa on, että kun siitä tuli nyt noinkin korkea, en enää voi laittaa siihen mitään ihan hirmu korkeita perennoja. Mutta jos niitä tekee joskus oikein mieli, niin ehkä pihaan voi laittaa vielä kolmannenkin penkin. Ensin on kuitenkin vuorossa kasvimaan reunusten teko. Nehän tulevatkin puusta. Sitten joskus.

2.10.2010


Teimme pari viikkoa sitten myös kasvimaan reunukset. Minä olisin halunnut hirttä, mutta toteuttava osapuoli, eli mies, päätti tehdä ne kestopuusta. Reunuksesta tuli tällainen:

Ensi kesänä se olisi tarkoitus vetää samalla käsittelyaineella kuin terassilaudatkin. Ja kylvöhommia on tietysti tiedossa ensi vuodelle. Osaan tuosta tulee siis kasvimaata; salaatteja, yrttejä, sipuleita, porkkanoita, ehkä hernettäkin. Lisäksi siihen voisi laittaa jotain kukkia, pensaita, köynnöksiä tm. Täytyy talven aikana hahmotella kasvivalintoja.

Ehkä laitan vielä jossain vaiheessa kuvat täysin valmiista penkeistä kasveineen, eli...

...To be continued...

Kesäkuulumiset

Hei taas pitkästä aikaa!

Ja pahoittelut, että blogini on viettänyt hiljaiseloa viime aikoina. Syy on kuitenkin mitä parhain - kulunut kesä nyt vain kerta kaikkiaan oli niin ihana, ettei tullut mieleenkään käyttää sitä blogin päivittämiseen. Toisaalta olimme päättäneet miehen kanssa jo etukäteen lomailla vihdoinkin kunnolla tänä kesänä, joten eipä tällä pihalla ole paljon tapahtunutkaan sitten viimeisimmän postauksen.

Jotain pientä kuitenkin:

Yhtenä heinäkuun iltana sain inspiksen öljytä terassin ja parvekkeet. 

Käytin öljyämiseen Tikkurilan terassisuojaa, värinä ruskea. En uskaltanut käsitellä lautoja kuin kerran, kun niinkin sävystä näytti tulevan oikeastaan juuri passeli. Mökillä vedimme terassilaudat kahteen kertaan ja niiden sävyksi tuli mielestäni jo vähän turhankin tumma ruskea. Sen perusteella ajattelin, että vetäisin laudat ensi kesänä saman tuotteen kirkkaalla versiolla, mutta koska tämänkin kesän aikana laudat ehtivät jo vaaleta jonkun verran, taidan kuitenkin tehdä kakkoskäsittelyn edelleen samaisella ruskealla.Yllä olevat kuvat on otettu sateisen yön jälkeen elokuun lopulla ja lisäksi kamerani korostaa liikaa sinistä, joten kannattaa huomioida, että sävy ei ole ihan sama kuin luonnossa.

Tämän kesän työlistalta löytyi nurmikon asentamisen lisäksi pensasaidan istutus museon puoleiselle rajalle. Ryhdyin tuumasta toimeen viime viikonloppuna. Kävimme adoptoimassa ystäväni Valamon(?)ruusut, kun hän halusi niistä eroon. Leikkasimme pensaat tapille, kaivoimme juuret ylös ja istutimme ne omaan pihaan ilman mitään liotteluja tai lannoituksia. Saas nähdä mitä näistä tulee vai tuleeko näistä mitään. Ruusua on noin puolet aidan pituudesta.

Eilen istutin loppupätkäksi marja-aroniaa. Päädyin astiataimiin, koska kaiken keskeneräisyyden keskellä en jaksa odottaa enää yhtään ylimääräistä vuotta, että piha alkaa näyttää joltakin. (Taimet K-Raudasta.)

Länsinaapurin rajalla oleva orapihlaja sai kokea tuuhennusleikkauksen taas perinteisesti ennen taiteiden yötä. Tuolle kirsikalle pitäisi viissiin kohtapuoleen tehdä jotain. Se ei tunnu kasvavan korkeutta ollenkaan, joten oksaleikkureille lienee käyttöä. Täytyisi vaan ensin opiskella leikkaamista hiukan. 

Kyseinen kirsikka oli muuten valmiiksi tässä tontilla, todennäköisesti naapurin puolelta tänne karannut. Siirsimme sen tonttia raivatessa koneiden tieltä tuohon reunaan odottamaan lopullista paikkaansa. Puu juurtui siihen ja paikka osoittautui lopulta oikein hyväksi, joten ei sitä sitten enää mihinkään siirretykään.

Tämän kesän suurin murheenkryyni on ollut ulko-oven vieressä oleva kukka-asetelma. Siinä ei ole tahtonut viihtyä oikein mikään kesäkukka. Alun perin siinä oli ruusuja, jotka härmääntyivät. Sitten siinä oli markettoja, jotka eivät suostuneet tekemään uusia kukkia, vaikka kuinka nypin kuihtuneet pois. Kuitenkin pikku tuija ja muratti viihtyivät siinä oikein hyvin eivätkä olleet moksiskaan kasvupaikasta. 

Pari viikkoa sitten hankin asetelmaan lopulta kuvassa näkyviä pinkkejä (taas kamera laimentaa värit) kukkia, joiden nimeä en enää muista. Päädyin tuohon myyjän suosituksesta, kun kerroin, millainen kasvupaikka on ja mitkä kasvit siinä ovat aiemmin viihtyneet. Se on viihtynyt hyvin ja tekee valtavasti uusia nuppuja ja kukkia. Viihtyminen voi kyllä johtua siitäkin, että helteet ovat ohi. Tuohon asetelmaan sopivan kasvin metsästys jatkunee ensi kesänä.

Ainiin, ja vielä yksi juttu! Kolmen viikon kuluttua meille muuttaa pieni apulaispuutarhuri:

Hän tulee aluksi kuukauden koeajalle, jonka aikana pitäisi selvitä, onko meistä koiraperheeksi vai ei. Uljaalle rottakoiralle ja pikku naskalihampaille olisi kyllä käyttöä - löysin nimittäin viime viikolla kukkapenkistä (jossa ei ole vielä yhtään kasvia) hiiren kolon.

Loma jatkuu

"Parin viikon" puutarhanhoitolomani jatkuu ja jatkuu. Helteet pehmentävät pääni ja loiventavat liikeeni. Melkein päivittäin on ollut pakko paeta mökille. Illalla on sitten jaksanut vähän touhuta - nurmikon kastelua ja leikkausta, terassilautojen öljyämistä ja sen sellaista.

Olen vihdoin uskaltanut puklauttaa suustani ulos sen, mitä olen pitkään takaraivossa pyöritellyt:

En haluakaan betonikivestä tehtyjä kohopenkkejä.

Nyt täytyy miettiä, mistä ne tehdään. Ehkä tiilestä tai puusta.

Ystäväni voivotteli, kuinka haluaisi eroon rumista hansaruusuistaan. Minä riemastuin, kun haluaisin juurikin hansaa tai kurttulehteä (tai jotain helppoa ja värikästä) pensasaidaksi. Taidan käydä adoptoimassa juurakot, kunhan keli viilenee.

Kamera lähti miehen mukana maailmalle. Minä taidan lähteä rantaan.