Kesäkuulumiset

Hei taas pitkästä aikaa!

Ja pahoittelut, että blogini on viettänyt hiljaiseloa viime aikoina. Syy on kuitenkin mitä parhain - kulunut kesä nyt vain kerta kaikkiaan oli niin ihana, ettei tullut mieleenkään käyttää sitä blogin päivittämiseen. Toisaalta olimme päättäneet miehen kanssa jo etukäteen lomailla vihdoinkin kunnolla tänä kesänä, joten eipä tällä pihalla ole paljon tapahtunutkaan sitten viimeisimmän postauksen.

Jotain pientä kuitenkin:

Yhtenä heinäkuun iltana sain inspiksen öljytä terassin ja parvekkeet. 

Käytin öljyämiseen Tikkurilan terassisuojaa, värinä ruskea. En uskaltanut käsitellä lautoja kuin kerran, kun niinkin sävystä näytti tulevan oikeastaan juuri passeli. Mökillä vedimme terassilaudat kahteen kertaan ja niiden sävyksi tuli mielestäni jo vähän turhankin tumma ruskea. Sen perusteella ajattelin, että vetäisin laudat ensi kesänä saman tuotteen kirkkaalla versiolla, mutta koska tämänkin kesän aikana laudat ehtivät jo vaaleta jonkun verran, taidan kuitenkin tehdä kakkoskäsittelyn edelleen samaisella ruskealla.Yllä olevat kuvat on otettu sateisen yön jälkeen elokuun lopulla ja lisäksi kamerani korostaa liikaa sinistä, joten kannattaa huomioida, että sävy ei ole ihan sama kuin luonnossa.

Tämän kesän työlistalta löytyi nurmikon asentamisen lisäksi pensasaidan istutus museon puoleiselle rajalle. Ryhdyin tuumasta toimeen viime viikonloppuna. Kävimme adoptoimassa ystäväni Valamon(?)ruusut, kun hän halusi niistä eroon. Leikkasimme pensaat tapille, kaivoimme juuret ylös ja istutimme ne omaan pihaan ilman mitään liotteluja tai lannoituksia. Saas nähdä mitä näistä tulee vai tuleeko näistä mitään. Ruusua on noin puolet aidan pituudesta.

Eilen istutin loppupätkäksi marja-aroniaa. Päädyin astiataimiin, koska kaiken keskeneräisyyden keskellä en jaksa odottaa enää yhtään ylimääräistä vuotta, että piha alkaa näyttää joltakin. (Taimet K-Raudasta.)

Länsinaapurin rajalla oleva orapihlaja sai kokea tuuhennusleikkauksen taas perinteisesti ennen taiteiden yötä. Tuolle kirsikalle pitäisi viissiin kohtapuoleen tehdä jotain. Se ei tunnu kasvavan korkeutta ollenkaan, joten oksaleikkureille lienee käyttöä. Täytyisi vaan ensin opiskella leikkaamista hiukan. 

Kyseinen kirsikka oli muuten valmiiksi tässä tontilla, todennäköisesti naapurin puolelta tänne karannut. Siirsimme sen tonttia raivatessa koneiden tieltä tuohon reunaan odottamaan lopullista paikkaansa. Puu juurtui siihen ja paikka osoittautui lopulta oikein hyväksi, joten ei sitä sitten enää mihinkään siirretykään.

Tämän kesän suurin murheenkryyni on ollut ulko-oven vieressä oleva kukka-asetelma. Siinä ei ole tahtonut viihtyä oikein mikään kesäkukka. Alun perin siinä oli ruusuja, jotka härmääntyivät. Sitten siinä oli markettoja, jotka eivät suostuneet tekemään uusia kukkia, vaikka kuinka nypin kuihtuneet pois. Kuitenkin pikku tuija ja muratti viihtyivät siinä oikein hyvin eivätkä olleet moksiskaan kasvupaikasta. 

Pari viikkoa sitten hankin asetelmaan lopulta kuvassa näkyviä pinkkejä (taas kamera laimentaa värit) kukkia, joiden nimeä en enää muista. Päädyin tuohon myyjän suosituksesta, kun kerroin, millainen kasvupaikka on ja mitkä kasvit siinä ovat aiemmin viihtyneet. Se on viihtynyt hyvin ja tekee valtavasti uusia nuppuja ja kukkia. Viihtyminen voi kyllä johtua siitäkin, että helteet ovat ohi. Tuohon asetelmaan sopivan kasvin metsästys jatkunee ensi kesänä.

Ainiin, ja vielä yksi juttu! Kolmen viikon kuluttua meille muuttaa pieni apulaispuutarhuri:

Hän tulee aluksi kuukauden koeajalle, jonka aikana pitäisi selvitä, onko meistä koiraperheeksi vai ei. Uljaalle rottakoiralle ja pikku naskalihampaille olisi kyllä käyttöä - löysin nimittäin viime viikolla kukkapenkistä (jossa ei ole vielä yhtään kasvia) hiiren kolon.