Alussa oli hiekkakenttä, savikasa ja paljon epäselvää

Viimeiset kaksi vuotta ovat kuluneet talon rakentamisen merkeissä. Rakentaminen oli rankkaa ja vaativaa, mutta toisaalta myös opettavaista, antoisaa ja parisuhteen yhteishenkeä nostattavaa. Omin ja läheisten voimin projektista selvittiin kunnialla ja koti tuntuu omalta ja toimivalta.

Nyt olisi aika siirtyä pihamaan kimppuun. Lähtöasetelma on jotakin tämänsuuntaista (kuva syksyltä 2009):

Puutarhalehdet, -kirjat ja -blogit pursuavat mitä ihastuttavampia pihoja ja puutarhoja. Mieleni tekisi jotakin samanlaista, mutta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä edes siitä, mistä lähteä liikkeelle. Onneksi mies ymmärtää hiukan pihan perustamisesta, tosin enemmänkin tekniseltä kannalta, eli näistä pihakivien laitoista ja muusta pihanrakentamisesta. Kasvien hoidosta meidän perheessä ei kukaan ymmärrä yhtään mitään.

Jotakin olemme toki jo tehneet:

* Mieheni työkaveri on tehnyt meille puutarhasuunnitelman. Minusta se vaikuttaa ihanalta, miehen mielestä liian työläältä ylläpitää. Suunnitelmassa on paljon kohopenkkejä, joissa haaveilen joskus viljeleväni hernettä, mansikkaa, yrttejä, salaatteja ja tomaattia. Jos vain saan tahtoni läpi, lähdemme liikkeelle suunnitelman pohjalta ja aika näyttää millaiseksi lopputulos muodostuu. Pahin pelkoni on se, että mies pohjatöistä vastaavana osapuolena karsii ja oikoo liikaa ja myöhemmin kohtaamme sen vuoksi hankaluuksia.

* Olen kysynyt viime syksynä rullanurmitarjouksia muutamasta liikkeestä. Ajattelin kysyä lähiviikkoina hinnat uudestaan, kun viime vuoden hinnat eivät välttämättä ole enää voimassa.

* Miehen kaveri on alustavasti pyydetty tekemään kaivurilla pohjat. Ajankohtaa ei ole vielä kuitenkaan sovittu ja pelkään tässä käyvän lopulta niin, että hänen muut työnsä kiilaavat edelle ja joudumme katselemaan hiekkakenttää vielä yhden kesän.

On hirveän vaikea suunnitella itselleen pihaa, kun ei tiedä, onko puutarhaihminen. Ennen nykyistä taloa asuimme kerrostalossa, jossa riitti, kun muisti silloin tällöin kaataa kukille vähän vettä (välillä sekin tosin tuppasi unohtumaan). En ole eläessäni vaihtanut edes kukille multaa saati laittanut niille lannoitetta. En yhtään tiedä, mitä kaikkea puutarhan vuoden kierto pitää sisällään tai millaista hoitoa erilaiset kasvit tarvitsevat.

Mutta kuitenkin taloa rakentaessani opin itsestäni uusia puolia: Huomasin nauttivani käsillä tekemisestä. Lisäksi olen löytänyt netistä muutamia ihania puutarhablogeja, joita luen silmät kiiluen. Mielestäni jotkut kasvit ja kukat ovat niin kauniita ja lumoavia, että ihan heikottaa. Haaveissani minulla onkin kaunis puutarha, jota saan opettajan työn kylkiäisenä tulleet pitkät kesälomat kuopsutella.

Mutta mitä jos puutarhanhoito osoittautuukin ikäväksi pakkopullaksi? Pitäisikö jo tässä vaiheessa valita mahdollisimman helppohoitoiset pensasaidat ja minimoida istutusalueiden määrä, JOS en jaksakaan pitää niitä kunnossa? Joka tapauksessa lähdemme liikkeelle vähästä ja lisäämme määrää sen mukaan, miten voimavarat riittävät. Tämä sopii minulle myös siksi, että en pysty mitenkään omaksumaan hirveän kasvimäärän hoitamista kerralla. Jos saan miehen suostuteltua, pohjia tehdessä kaivetaan siis paikat kaikille suunnitelmassa oleville kasvialueille. Voihan ne sitten jättää toteuttamatta.